19. kesäkuuta 2017

Tarinavyyhti 1 vuotta: inspiraatiot osa 3/4


Vuosipäivän kunniaksi mennään läpi vuoden aikana kirjoitetut tarinat, ja mistä ne ovat saaneet alkunsa. Lyriikat ja murretekstit voi nyt myös kuunnella SoundCloudista!



Syyskuun 2016 lopussa ovellamme kävi Jehovan todistajia, joiden kanssa juttelin hyvyydestä ja pahuudesta. Samana iltana uutisissa oli aiheena eutanasia. Sain valtavan inspiraation kirjoittaa tarinan, jossa on periaatteessa kaksi päähenkilöä. Toinen, joka on tehnyt paljon syntiä, ja toinen, jonka elämä on pelkkiä hyveitä. Tai ainakin niin, että ensivaikutelmat hahmoista olisivat hyvä ja paha.

Tästä kaksiosaisesta novellista olisin voinut kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan. Tein paljon taustatyötä ja kiinnyin hahmoihin. Alan edelleen itkemään, jos luen tämän tarinan. Mielestäni tämä novelli on blogin helmi. Ehkä siksi, että kirjoitin sitä niin kauan ja sydänverta vuodattaen.


Halusin kirjoittaa taas murteella. ”Kaikk o vintivänti” on itsenäinen jatko-osa ”Öissi miättei”-murretekstille. Tähänkin murremonologiin innoittajia olivat taas ystävieni taaperoikäiset lapset. ”Kaikk o vintivänti” kertoo lapsista, lapsiperheen arjesta sekä äitiydestä. Humoristisesti tietenkin. Kokosin tosielämän tarinoita ja hetkiä ystäviltäni, ja muistelin omia kokemuksiani lapsenvahtina. Taustoitukseksi menin läpi myös ihan perinteisiä nettikeskusteluita!





Minulla oli inspiraatio kirjoittaa pitkä runo, joka kertoo tarinan, eikä vain kuvaile esimerkiksi jotain vuodenaikaa. Minulla taitaa olla jokin taipumus kirjoittaa surullisia tarinoita. Mutta en tiedä parempaa fiilistä, kun joku tulee kertomaan minulle liikuttuneensa lukiessaan kirjoittamaani tarinaani. Että jokin, mitä minä olen kirjoittanut, saa aikaan niinkin vahvan reaktion, että lukija alkaa itkemään! Minun oli itsekin vaikea lukea ja äänittää tämä lyriikka SoundCloudiin, koska rupesin aina kyynelehtimään kesken lukemisen :D

Kehitin riimikaavaksi AABBC. Yllätyin, millaisen suosion tarina sai! Väistämätön vääryys kertoo isän menettämisestä ja eräänlaisesta pakkoneuroosista. Hyvä ystäväni menetti oman isänsä meidän ollessa 11-vuotiaita, joten tässä tarinassa tunnetilojen pohjana on ollut ystäväni omakohtainen kokemus.





Vainoharha on 4-osainen jatkokertomus, jonka jokaisessa osassa on kaksi näkökulmaa, jotka vuorottelevat. Kaikissa osissa toisena päähenkilönä on 67-vuotias Kauko, joka käyttäytyy perin omituisesti.

Yksi siskoistani pyysi talvella 2016, että kirjoittaisin kauhua. Tällä ajatuksella lähdin alunperin kirjoittamaan Vainoharhaa. Alunperin Vainoharhan piti olla myös vain 1-osainen kertomus. Mutta kirjoitettuani ensimmäisen osan alkukohtauksen, joka on oikeasti tapahtunut minulle kesällä 2015, kun istuin ystäväni kanssa syömässä. (Jep, nyt sinun on pakko lukea ainakin ensimmäinen osa, että tiedät, mitä silloin siis tapahtui!) Mutta sitten minulle syttyi idea kokeilla kirjoittaa kahdesta eri näkökulmasta. Niinpä aloin luoda vahvempaa henkilöhahmoa Kaukosta.

Lukijat kiinnostuivat Kaukosta, ja lähdin entistä syvemmälle Kaukon mielenmaailmaan, ja kirjoitin toisen osan. Ja kolmannen. Ja neljännen. Suunnitteilla on joskus kirjoittaa vielä viideskin!



Ystävänpäivän kunniaksi parhaalle ystävälle suunnattu runo. Tai ehkä ennemmin sanoitus. Tästä voisi hyvin tehdä joskus kappaleen. Inspiraationa oli tietenkin paras ystäväni. Haluan pitää blogin sisällön mahdollisemman monipuolisena, joten kirjoitin tämän lyriikan ”nuorisotyyliin”, jos näin voi sanoa :D



Viimeinen osa tätä juttusarjaa julkaistaan maanantaina 26. kesäkuuta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti