Mummon päiväkirja: Enkel muutt mu naapurihi

Kesä alus mää pääti pittä kesäloma. Tai no mää ole ollu jotta kymmene vuat eläkkel, ni periattes mää ole lomal vähä koko aik. Mut ajatteli otta loma täst arjest. Ete ain tarvis katell samoi naamoi ja käyrä samois kaupois. Kesäsi naapurikki ova nii pali kovaäänisemppi ja täsä talos ei koska nukut kaikk sama aikka. Ja ku mää ole nii herkkäunine. Mut nii. Mu loma jäi pitämät, ku ei asia oikke menny suunnitelmie mukka.

Ensteks mää ajatteli, et jos lähtisi käymä iha vaa jossai täsä lähistöl: Uureskaupunkis, Turus tai Raumall. Kai mää ole se vertta mukavuurehalune. No ukis ei ol oikke mittä, mitä mää e olis jo nähny. Turus ja Raumalki o aika usse käytty. Mu lapse ehrottiva, et olisi lähten ulkomail, tai eres ruattilaival. Mut emmää ny senttä nii kauas viit lähte! Yksi ainaka. Enhä mää ossa eres puhu mittä kiäli.

Nii mää sit oli lährös pääkaupunkseurul mun siskoll, ja meinasi iha tol mu piänel koslal lähte ajele. Mä ole kuullu, ett autoll pittä ajel välill pirempiäki matkoi. Vähä niin ko autol liikuntta! No ei mittä, mää pakkasi foortti ja lähri ajelema. Mää pääsi jonku kilometri, ja sit kuulu nii kauhia pauke ja kolin, et mää oikke peljästysi. Ja sit auto ei kulken enä mihinkkä. No siin ol se loma sitt.

Mää perusi koko reissu, ku ajatteli, et ny mun tarvi alkka säästämä pennossi, et saara toi foortti taas tiän pääll. Sisko sit tul tän Laitla juhannukses. Käytti oikke tanseis! Mul ol viiko jala kippiän, sen vertta ol viäntti!

Mut palata viäl tähä mu kosla. Se oli ollu melkke kaks kuukaut tosa kerrostalo pihal. Mää hinauti se siihe, ku tiäsi, et nyt pittä tehrä joku iso remontt, eikä mul ol sellasse vara! Tai olis varma, mut emmää tällast autohomma luakittel nii pahaks onkelmaks, et tarvis koske mun paham päevä rahoihi. Nee raha orottava sitä, ett tule oikkiaste tosi paha päev.

Tosa yks päev mää sit tuli kaupast, ja semne nuar miäs jäi pitämä mul meijä alaove auk. Mää kiitteli kovast, ja sit tämä nuarherr esittäytys. Se ol Tuukka joku. Mul men sen sukunim iha ohitte. Tuukka kertos muuttanees justiisa meijä talo. Se tarjoutus kantama mun ostoksekki kotiovell. Kyl mää yllättysi. Tomssi nuari en ol tähä ikkä mennes viäl montta tavan. Siin ku yhres käveltti yks kerros ylöspäi, mää kysyi, et mitä hän sit oikke tekke. Tuukka kertos, et hän o töis hualttoasemall, ja et kaike vapaa-aikans hän huseera autoje paris. Mää sit mainitti, et mää e ymmär autoist mittä, ja mun foorttin o ny kaks kuukaut seissy pihal.

No, seoraavan päevän Tuukka ilmestys mu ove ta, ja kysy, et jos hän kattois sitä mun autto. Mää toppuutteli, et ku ei mul ol viäl vara sitä korjat. Tuukka lupail, et hän kattois iha ilmatteks ja kertois sit, paljok sen korjaamine tekis. Illal se tul uuresta ove ta, ja ilmot, et hän saa korjatuks sen satasel! Kuulem autokorjaamoll moine maksais jotta viissatta euro, mut hän sais osa halvall suhteitte kaut. Mää oli iha et onk toi pojanklopp tosisas? Kysyi, et jääkk hänell mittä kätte. Tuukka totes et ei hän mittä tartte, ku kyl naapurei pittä autta.

Mää ole ny ollu erityise hyväll pääll ja martoissaki oltti iha halttiois, et kumne kloppi mu naapuri o muuttan! Meirä talos muut pakkaava olema nii omituissi, et iha hyvä saar joku hyvätapane nuor herr tän. Ehkä mää viä loppukesäst lähre ny jossai käymä, ku ei toho foortti mennykkä pualt omaisuut. Kyll elämä o välill nii pali hiano!