Kissaonnea

Meidän kanssa kotiin kissanpentu lähtee,

koko matkan hän vain huutaa ja itkee.

Kaivan kirjan esiin, rupean lukemaan,

pian kissavauva alkaa rauhoittumaan.

Heti alkuun hänellä paljon sulateltavaa,

katollinen vessa ja muuta naurettavaa.

Sentään paljon leluja ja suuri kiipeilypuu,

ja päiväunille sohvan taakse hän piiloutuu.

Tahtoisin sua koko ajan palluttaa,

mutta sua ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sulla on kiire jahdata häntää,

ei silloin ehditä syliin jäädä.

Älä viitsi, anna mun nukkua!

Miksi sun tarvitsee yöllä kukkua?

Kuulostaa kuin täällä formula kiihdyttäisi,

kun kissa pinkoo huoneesta toiseen öisin.

Kun väsy voittaa ja onnistun nukahtamaan,

kissa hyppää mahdollisimman lähelle naamaa.

Mä melkein saan sydänkohtauksen,

kylläpäs on kiva uusi perheenjäsen.

Hän myös juo aina meidän laseista,

oma kuppi ei taida kelvata.

Ja jos jotain häneltä kielletään,

se tekee siitä vain jännittävämpää.

Kun kissa näkee pahaa unta,

kuuluu surullinen nau'unta.

Hän itkien luokseni kipittää,

voi rakas, ei ole mitään hätää!

Nyt hän osaa temppuja ja antaa tassua,

mutta ei ymmärrä lelua, josta saisi naksuja.

Yhdessä ötököitä metsästetään,

ja kuurupiiloa leikitään.

Oma peti on yöpöydällä,

aivan äidin ja isin lähellä.

Et taida vielä tietää tätä,

mutta onnesi on meille tärkeintä!

Linssilude-kissani elämää voi seurata Instagramissa: @zellakissa