Meidän
kanssa kotiin kissanpentu lähtee,
koko
matkan hän vain huutaa ja itkee.
Kaivan
kirjan esiin, rupean lukemaan,
pian
kissavauva alkaa rauhoittumaan.
Heti
alkuun hänellä paljon sulateltavaa,
katollinen
vessa ja muuta naurettavaa.
Sentään
paljon leluja ja suuri kiipeilypuu,
ja
päiväunille sohvan taakse hän piiloutuu.
Tahtoisin
sua koko ajan palluttaa,
mutta
sua ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sulla
on kiire jahdata häntää,
ei
silloin ehditä syliin jäädä.
Älä
viitsi, anna mun nukkua!
Miksi
sun tarvitsee yöllä kukkua?
Kuulostaa
kuin täällä formula kiihdyttäisi,
kun
kissa pinkoo huoneesta toiseen öisin.
Kun
väsy voittaa ja onnistun nukahtamaan,
kissa
hyppää mahdollisimman lähelle naamaa.
Mä
melkein saan sydänkohtauksen,
kylläpäs
on kiva uusi perheenjäsen.
Hän
myös juo aina meidän laseista,
oma
kuppi ei taida kelvata.
Ja
jos jotain häneltä kielletään,
se
tekee siitä vain jännittävämpää.
Kun
kissa näkee pahaa unta,
kuuluu
surullinen nau'unta.
Hän
itkien luokseni kipittää,
voi
rakas, ei ole mitään hätää!
Nyt
hän osaa temppuja ja antaa tassua,
mutta
ei ymmärrä lelua, josta saisi naksuja.
Yhdessä
ötököitä metsästetään,
ja
kuurupiiloa leikitään.
Oma
peti on yöpöydällä,
aivan
äidin ja isin lähellä.
Et
taida vielä tietää tätä,
mutta
onnesi on meille tärkeintä!
Linssilude-kissani elämää voi seurata Instagramissa: @zellakissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti