8. helmikuuta 2018

Myrkyllinen ihminen, osa 6

Aloita jatkiksen lukeminen alusta

Tuure istui Teukan kyydissä matkalla Mikon tupareihin. Miko oli laittanut yhtäkkiä tiistaina viestin ja kutsunut saunomaan Tuuren sekä kolme muuta jätkää.
          ”Tiesiks muuten, et Makke tuo sen muijansakin?”
          ”Mitä! Saiks Miko kutsua jonku muijankin sinne!” Tuure naurahti.
          ”Ei se alun perin kutsunu, mut Makke kokeili vähän rajoja, ja vastas sen viestiin, et saisko se tuoda tyttöystävänsäki”, Teukka nauroi. ”Ja se oli ok!”
          ”Ei hitto. Onkoha se Siru mestoilla vahtimassa?” Tuure irvaili.
          ”Ihan varmasti on.”
          ”Vois yrittää pokaa sen.”
          ”Et sä vois tehä sitä Mikolle”, Teukka tuhahti. ”Ja haluuksä muka sitä ämmää?”
          ”No en tietenkää haluu. Mut jos Siru lämpeis tai jotain, ni ehkä Miko tajuais, millasen nartun kans se kuppaa.”

Miko ja Siru olivat muuttaneet melko suureen rivitalokaksioon. Siru oli aluksi todella kohtelias emäntä, joka tarjosi boolia ja sipsejä. Mutta tytön mieliala muuttui nopeasti, kun muut alkoivat humaltua. Sirulla taisi olla vielä ensimmäinen siideri kädessä, kun Tuure tyhjensi jo kolmannen. Tuure huomasi myös Sirun katsovan häntä pisin nenänvarttaan, kun hän heitti jalat sohvapöydälle. Hän näki tilaisuutensa tulleen ja korjasi tilanteen heti edukseen:
          ”Hei sori, mä oon jo ihan kuin kotonani”, hän laski jalat pöydältä. ”Sopiiko, jos tilataan mun piikkiin pitsaa? Siru, millasen pitsan sä haluaisit?”
          ”E-ei sun tarvitse”, Siru meni hämilleen.
          ”Joo joo! Mitä muut ottaa?” Tuure nappasi puhelimellaan Pizzaonlinen auki.

Kaikki muut jätkät, paitsi flunssainen Makke, siirtyivät saunan puolelle. Saunassa Tuure ja muut pääsivät vihdoin vaihtamaan oikeasti Mikon kanssa kuulumisia, ilman että Siru vastaili tämän puolesta. Nopeasti Tuure tajusi, että Miko oli enää vain kuori. Jätkä oli viimeksi juonut olutta juhannuksena, ja silloinkin vain pari kappaletta Sirun kummisedän kanssa. Miko oli saatava takaisin tähän maailmaan.
          ”Hitto, pitäis nähä useemmi!” Tuure naurahti ja läimäytti Mikoa kevyesti selkään.
          ”Niin pitäis”, Miko naurahti, mutta huomattavasti vaisummin.
          ”Hei jätkät! Vuokrattaisko se mökki taas joku viikonloppu? Se, missä oltiin kesällä?”
          Kaikki muut olivat ihan pähkinöissä, mutta Miko vain nyökkäili.
          ”Kai säkin Miko tuut? Siel on paljukin!”
          ”Joo, vois.”
          Tuure tiesi, ettei Miko tulisi, mutta ei jaksanut vääntää asiasta sen enempää. Hän avasi uuden tölkin, ja vaihtoi taas puheenaihetta:
          ”Mennääks me tänään jatkoille tohon keskustan baariin? Vai lähetäänkö kattomaan isompiin mestoihin? Mul ei oo väliä.”
          ”Oon kuullu, että tossa meiän keskustassa ois halvempaa”, Teukka totesi ja jatkoi virnistäen: ”Ja siellä ois kyl uusii naamoja. Tai siis naisia.”
          Poikien naurunremakka täytti ahtaan saunan. Hetken päästä kuului Makken ääni suihkutilan puolelta:
          ”Pitsat tuli, pidäkste tauon?”

Siru oli ottanut lautasia, haarukoita ja veitsiä pöydälle. Porukka kerääntyi keittiöön syömään, vaikka vain neljä mahtui istumaan pöydän ääreen.
          ”Hei Siru, mitä sä juot?” Tuure kysyi taktikoiden.
          ”Tää on jotain limuviinaa. Löysin Alkosta.”
          ”Ai jaa! Saanks mä maistaa?”
          Siru tarjosi lasipulloa Tuurelle, minkä jälkeen Tuure totesi:
          ”Onpa hyvää. Hei voit ottaa tuolta mun repusta jotain, jos siel on jotain, mistä tykkäät.”
          ”Ai. Kiitos.”
          Muija oli todella nihkeä Tuurea kohtaan, vaikka he olivat nähneet vain kaksi kertaa aikaisemmin. Ensimmäisestä kerrasta oli melkein pari vuotta, kun he olivat osuneet samaan aikaan baariin. Tuon kohtalokkaan illan jälkeen Miko oli alkanut tapailla Sirua. Ja toisen kerran, eli viimeksi kun he olivat nähneet, oli joskus silloin, kun Miko oli heilastellut Sirun kanssa vasta pari kuukautta.
          Tuure suunnitteli, että saunomisen jälkeen he pelaisivat juomapeliä. Niin saataisiin Sirukin juomaan.

___________________________________

Verna selasi soittolistaa ja valikoi sieltä muutaman 90-luvun hittibiisin seuraavaksi soitettavaksi. Hän tarkkaili dj:n paikaltaan täyttyvää baaria, jonka asiakkaiden keski-ikä oli neljässäkymmenessä. Jostain syystä ikäjakauma oli jo pidemmän aikaa mennyt näin: perjantaina tulivat keski-ikäiset, lauantaina nuoret.
          Väkisinkin siis Vernan huomio kiinnittyi narikan lähistölle, kun kello yhdeltä ravintolaan saapui nuorten porukka. Tähän mennessä nuoria oli tullut yhteensä maksimissaan kymmenen, nyt niitä tuli seitsemän samaan aikaan. Verna haki kiireesti soittolistoilta tuoreimpia hittejä, jotta nuoriso ei heti poistuisi.
          Nuorten seurueessa oli kaksi tyttöä, joista toinen suuntasi melkeinpä heti dj:n puheille. Verna hörppäsi kahvia ja laittoi kestohymyn päälle. Hän oli heti täysi-ikäistyttyään aloittanut duunit baarityöläisenä ja siitä asti, eli nyt viiden vuoden ajan, hän oli katsellut humalaisia ihmisiä joka viikonloppu. Vernasta oli alkanut jo tuntua, että hän veti humalaisia puoleensa. Viimeisen parin viikon aikana hän oli vapaa-ajallaankin nostanut kaksi känniläistä pystyyn, soittanut yhdelle sammuneelle ambulanssin ja herättänyt lauantaipäivällä bussissa yhden sammuneen.
          Humalainen tyttö jäi juttelemaan Vernalle. Hän esittäytyi Siruksi. Verna yritti pitää asiakkaan tyytyväisenä, ja kysyi hymyillen Sirun illasta. Tyttö puhkesi puhumaan: hän kertoi poikaystävästään, muutosta ja heidän tupareistaan. Verna ei ollut osannut odottaa tällaista avautumista. Tyttö selitti myös jotain isäpuolestaan ja sitten anopistaan.
          Vaikka Verna vain nyökytteli ja välillä naurahteli, tyttö päätyi vielä selostamaan tarinan siitä, kuinka hänen anoppinsa oli saanut kiinni viereiseltä torilta pojan, joka oli yrittänyt ryöstää vanhan herran. Verna nyökkäili edelleen, vaikka ajatteli itse asian toisesta näkökulmasta: kyllä hänkin olisi pelästänyt ala-asteikäisenä, jos joku akka olisi tarjonnut apuaan noin aggressiivisesti.

Verna päätteli, että Siru oli seurueessaan niin sanotusti ”ylimääräinen tyttöystävä”, koska tyttö keksi koko ajan uusia puheenaiheita, joista tulla keskustelemaan Vernan kanssa. Vernaa suorastaan harmitti, etteivät muut asiakkaat tulleet useammin pyytelemään toivebiisejä, Siru kun humaltui kovaa vauhtia eikä jättänyt Vernaa lainkaan rauhaan. Lisäksi Siru selvästi kuului niihin ylimielisiin tyttöihin, jotka ajattelivat kaikkien haluavan itseään. Tämähän oli Sirun mielestä syy siihen, miksei hänellä ollut poikakavereita: ne kun pakkasivat aina ihastumaan häneen.
          Kello oli puoli kolme, kun tanssilattia oli täpötäynnä. Verna bongasi tanssilattialta myös Sirun, joka tanssi ilmeisesti paljon puhutun poikaystävänsä kanssa. Siru käänsi selkänsä tanssipartnerilleen, kuten soidinmenoissa yleensä tehdään. Kun poika laski kädet tytön lanteille, Siru läppäsi ne pois ja juoksi järkyttyneen näköisenä dj:n kopille.
          ”Mitä saisi olla?” Verna naurahti, koska oletti Sirun keksineen jonkun todella hyvän biisin toivottavaksi.
          ”Mun avomiehen paras ystävä yrittää pokaa mua!”
          Verna tajusi, ettei äskeinen tanssipari ollutkaan Sirun poikkis.
          ”No ei kai nyt sentään”, Verna naurahti väkisinkin, koska Siru selvästi ylireagoi.
          ”Se on pitkin iltaa ollut mulle yliystävällinen ja koko ajan keksinyt jotain syitä, minkä takia koskea muhun. Nyt se lääppi mua! Pelasta mut!”
          ”Sehän vain laski kädet sun lanteille, niin kuin tanssiessa tehdään”, Verna rauhoitteli siinä onnistumatta.
          Tytöstä näki, että hänessä oli sen verran promilleja, että hänelle oli turha yrittää puhua järkeä. Loppuillan Verna yritti parhaansa mukaan vältellä Sirua ja tämän paasaamista.

___________________________________


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti