Aloita jatkis alusta
Karri makasi puoliksi peiton alla ja katsoi naisen seksikkäästi kaartuvaa selkää. Irene istui sängyn laidalla pukien farkkuja takaisin ylleen.
Karri makasi puoliksi peiton alla ja katsoi naisen seksikkäästi kaartuvaa selkää. Irene istui sängyn laidalla pukien farkkuja takaisin ylleen.
”Ei
hitto, kello on paljon! Mulla on jo kiire!” Irene hätääntyi ja
nappasi rintaliivinsä lattian rajasta.
”Milloin
otetaan uusiksi?” Karri hymyili ja katseli naisen menoa.
”Älä,
en pysty nyt ajattelemaan. Jos ne lähti kello 14 pulkkamäkeen, niin
ei kai ne vielä ole kotiin menneet? Ok, jos on, niin mä sanon, että
kävin kaupassa. Paitsi että mulla ei ole mitään mukana
kauppareissulta!”
”Tuossa
on lähikauppa, käy hakemassa vaikka maito”, Karri ohjeisti tyynen
rauhallisesti.
”Mä
en tajua, miten sä voit vain olla noin rauhallinen”, Irene
naurahti hermostuneena ja puki paidan päälleen samalla sukien
hiuksiaan.
”Sattuneesta
syystä mä en ole se, jota odottaa aviomies kotona”, Karri
virnisti. ”Voisi sanoa, että mulla on vähän iisimmät kuviot.
Tosin tämä sun kuvio tuo kivasti potkua tähän.”
”Vai
että iisimmät kuviot”, Irene hymähti ja istahti sängyn laidalle
täysissä pukeissa.
Nainen
suuteli häntä antaumuksella. Karri ujutti sormensa Irenen hiusten
sekaan ja kiepautti hetkessä naisen alapuolelleen.
”Ei,
mun on oikeasti mentävä”, Irene havahtui takaisin tähän
maailmaan.
”Miksi
ihmeessä sä rämmit taas takaoven kautta? Nyt on hei lauantai, ei
täällä liiku kuin pari koiran ulkoiluttajaa, jos sitäkään”,
Karri nauroi, kun Irene haki eteisestä talvitakkinsa ja
saapikkaansa, mutta suuntasi sitten takaovelle pukemaan.
Ronny-koira
kipitti Irenen perässä edestakaisin.
”Etupiha
on valaistu! Takapihan kautta pääsen liikkumaan vaivihkaa autolle.”
”Sä
oot mahdoton”, Karri hymyili.
Irene
hymyili takaisin ja avasi ulko-oven lähteäkseen. Karri päätti
vielä kerran suudella naista. Ties milloin hän saisi ylipuhuttua
Irenen käymään seuraavan kerran.
Suudelmaan
uppoutuneena Karri ei tajunnut, että ulko-ovi oli juuri sen verran
auki, että Ronny pääsi livahtamaan ulos.
”Ei
perkele”, Karri kirosi. ”Ronny, tänne!”
”Eikä!
Anteeksi! Mä autan sua saamaan sen sisälle”, Irene huolestui.
”Ei
se kauas mene, lähde sä nyt vaan”, Karri sanoi hempeästi ja
juoksi sitten eteiseen hakemaan itselleen kengät ja takin.
Rivitaloasunnon
takapiha ei ollut järin suuri, joten Karri tajusi hetkessä, että
Ronny ei ollut jäänyt omalle pihalle. Karri vihelteli ja kutsui
tavallisella äänenvoimakkuudella Ronnya. Koiran perkelettä ei
näkynyt missään ja naapuripihojakaan ei oltu valaistu juuri
lainkaan.
Hetken
päästä Karri bongasi Ronnyn naapuripihan pensasaidan juuresta
lymyilemästä. Naapureilla oli olohuoneessa valot päällä, joten
pihalle tuli jonkin verran valoa.
”Ronny!
Tänne! Tule nyt...”, Karri yritti komennella, sitten maanitella ja
taas komentaa.
Koira
ei reagoinut häneen mitenkään. Karri hivuttautui pensasaidan
lävitse naapurin pihalle, kyykistyi ja yritti houkutella Ronnya
uudestaan luokseen. Naapureiden asunnosta kuului meteliä, ja Karri
näki nuoren parin huutavan toisilleen.
Karri
tajusi, että hän vaikuttaisi stalkkerilta, jos nyt jäisi kiinni
puskassa kykkimisestä. Hän nousi hiljalleen ylös ja kuiski
lempeästi Ronnyn nimeä. Meteli loppui, ja Karri tajusi, että hänet
oli huomattu. Kahdella nopealla liikkeellä hän oli kaapannut Ronnyn
syliinsä ja hypännyt pensasaidan läpi pois takapiharivistöltä.
Nyt olisi kerrassaan loistava aika käydä samantien lenkillä ja
mennä sitten muina miehinä etuovesta sisälle. Joskus tunnin
kuluttua.
___________________________________
Päivi
oli juuri saanut syötyä ravintolassa, kun hänen tyttärensä
soitti. Siru oli hädissään. Joku tumma iso hahmo oli ollut heidän
takapihallaan, katsomassa heidän olohuoneeseensa. Päivi jäi
kuuntelemaan järkyttynyt ilme kasvoillaan, joten vastapäätä
istuva Arto ymmärsi tilata heille molemmille uudet juomat.
Sirun
ääni värisi, kun hän kertoi eilisillasta, Mikon parhaasta
ystävästä ja epäilyistään.
”Toisaalta,
se tyyppi oli mun mielestä isompi. En tiedä, oisko se voinut olla
Tuure?”
”Mitä
Miko sanoi tähän?”
”Meillä
oli riita kesken, ei se nähnyt sitä, eikä se usko mua.”
”Mistä
te nyt sitten riitelitte?”
”Eilisillasta”,
Siru vastasi lyhyesti ja palasi analysoimaan pihalle ilmestynyttä
hiipparia.
”Mun
mielestä sun pitäisi tehdä rikosilmoitus”, Päivi neuvoi.
Hän
huomasi vastapäätä istuvan Arton ilmeen muuttuvan kysyväksi.
Päivi heilautti kättään merkiksi, että kertoisi sitten, kun
puhelu loppuisi.
”Mutta
mitään ei tapahtunut?” Siru epäröi ilmoituksen tekemistä.
”Niin,
mutta sitten jos tällainen toistuu, niin on olemassa mustaa
valkoisella, että näin on käynyt.”
”Okei.
Kiitos äiti.”
Päiviä
ilahdutti Sirun sanat. Heidän välinsä vaikuttivat jopa lämpimiltä,
joten Päivi päätti kysyä:
”Nyt
jos kerta säkin joit eilen kunnolla, niin onko ne lapsihaaveet
kuopattu?”
”Voi
vittu”, kuului Sirun suuttuminen juuri ennen kuin puhelu katkesi.
”Siis
mikä siellä on homman nimi?” Arto kysyi välittömästi.
Päivi
selosti tiivistetysti koko puhelun ja kertoi olevansa kauhuissaan.
Hän oli parhaansa mukaan yrittänyt pysyä rentona ja huolettomana
puhelun aikana, mutta oikeasti hänen sisuksiaan repi ajatus siitä,
että joku vainoaisi hänen tytärtään.
”No
noi nyt on taas noita Sirun juttuja”, Arto kohautti olkiaan.
”Anteeks
mitä?!”
Seuraavaksi
heilläkin oli riita pystyssä.
Lopulta
Päivi nappasi laukkunsa olkapäälleen ja takin kainaloonsa. Hän
ryntäsi ulos ravintolasta ja harppoi hetken mielijohteesta läheiseen
pubiin rauhoittumaan. Hän suuntasi ensin vessaan kohentamaan
meikkiään.
Viereisen
lavuaarin edessä peilasi itseään joku 20-30-vuotias nainen. Hänkin
oli selvästi itkenyt ja yritti siksi paikkailla silmämeikkiään.
Vessassa ei ollut ketään muuta, joten Päivi alkoi jutella naisen
kanssa.
Meikit
korjattuaan he suuntasivat baaritiskille tilaamaan juotavat ja
skoolaamaan siksi, että he olivat molemmat sataprosenttisen samaa
mieltä ainakin yhdestä asiasta: miehet olivat perseestä.
Ajantaju
katosi nopeasti; Päivi ei ollut varma, oliko hän heilunut lähipubin
tanssilattialla vartin vai kolme tuntia. Sen hän tiesi, että hän
oli juonut ja paljon, ja niin oli myös hänen uusi ystävänsä
Niina. Pubin tanssilattia oli olohuoneen maton kokoinen, ja he kaksi
olivat ainoat, jotka tanssivat.
Kaiuttimista
lähti soimaan jokin lattaribiisi, ja Niina alkoi heiluttaa
lanteitaan. Naisen kiharrettu tukka kieppui puolelta toiselle, ja
Päivi yritti tanssia samalla tavalla. Niina lähestyi Päiviä, ja
laski kädet tämän lanteille. He alkoivat keinuttaa lanteitaan
samaan tahtiin oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Päivi
nauroi. Hän ei muistanut, milloin viimeksi olisi juonut näin
paljon, milloin viimeksi olisi tanssinut näin tunteella ja milloin
viimeksi olisi tanssinut naisen kanssa.
Kappaleessa
tuli hitaampi kohta ja tanssiliikkeet hidastuivat. Niinan toinen käsi
kohosi Päivin kylkeä pitkin kaulalle, ja Niina painoi huulensa
Päivin suulle. Päivi kavahti sadasosasekunnin ajan, mutta päätti
antaa mennä, kun miesasiakkaat alkoivat taputtaa ja hurrata. Päivi
heittäytyi suuteloon oikein kunnolla ja käytti oikein kieltäkin –
hän ei muistanut sitäkään, milloin olisi viimeksi tehnyt niin.
Seuraavaksi
hän tunsi kovakouraisen otteen olkapäällään, kun hänet
kiskaistiin irti.
"Mitä
vittua sä teet? Ootko sä nyt jo joku lesbokin? Samanlainen
huomiohuora ku tyttäres!” Arto huusi niin, että koko pubi kuuli.
___________________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti