Aloita jatkis alusta tästä linkistä
Irene parkkeerasi autonsa yhden sattumanvaraisesti valitun kerrostalon pihaan. Ulkona oli pimeää ja kirpeä pakkanen tuntui inhottavalta sieraimissa. Hän oli saanut töiden jälkeen reilu tunnin pelivaraa ilmoitettuaan Hannulle, että olisi töissä pidempään.
Irene parkkeerasi autonsa yhden sattumanvaraisesti valitun kerrostalon pihaan. Ulkona oli pimeää ja kirpeä pakkanen tuntui inhottavalta sieraimissa. Hän oli saanut töiden jälkeen reilu tunnin pelivaraa ilmoitettuaan Hannulle, että olisi töissä pidempään.
Irene
suuntasi kävellen läheiselle asuinalueelle, jonka yhdellä kadulla
oli parkissa uudehko mersu. Irene avasi pelkääjän paikan oven ja
hyppäsi kyytiin. Karri starttasi auton samantien ja lähti
liikkeelle.
”Mä
keksin jo odotellessa, mihin mennään”, mies sanoi.
Kaupungin
laidalla olevan leikkipuiston parkkipaikalla ei ollut ketään, eikä
sen koommin puistossakaan. Kello oli puoli kahdeksan. Lapsiperheet
eivät olleet ulkoilemassa enää tähän aikaan, ja paikkoja
tuhoavat teinitkin viihtyivät näillä pakkasilla ennemmin
sisätiloissa.
Karri
sammutti valot, mutta jätti auton päälle. Molemmat siirtyivät
takapenkille, jossa oli enemmän tilaa. Aika oli kortilla joka kerta,
kun he tapasivat, joten vaatekerrokset hupenivat hetkessä.
Jatkuvasti
piippaava puhelin keskeytti aktin.
”Anna
sen olla”, Karri huohotti.
”Mun
on pakko katsoa...” Irene kuiskasi ja kurotti kohti takkinsa
taskua.
Karri
ei lopettanut vaan teki kaikkensa, jotta Irene keskittyisi
olennaiseen.
”Odota!
Lopeta!” Irene henkäisi ja Karri pysähtyi.
”Mitä
nyt?”
”Työntekijä
laittoi viestiä. Joku hullu nainen on flipannut totaalisesti ja
alkanut selostaa niin sanotuista asiakaskokemuksistaan meidän
kaupasta Facebookissa ja ties missä keskustelupalstoilla.”
”No
yks asiakas sinne tänne”, Karri totesi ja suuteli Ireneä
kaulasta.
”Ei,
kun tää on herättänyt paljon huomiota. Ja se nainen selostaa ihan
huuhaa-juttuja! Odota...”, Irene selaili puhelintaan. ”Ei oo
totta. Sukunimen perusteella tää on sen nulikan äiti.”
”Minkä
nulikan?”
”Sellanen
poika, jolle annoin pari viikkoa sitten kenkää. Joo, kato, täällä
se äiti kirjoittelee, että hänen poikaansakin on kohdeltu väärin
työnantajan toimesta. Voi helvetin helvetti. Tää on kerännyt jo
hitosti kommenttejakin.”
Irenellä
ei ollut enää fiilistä, joten Karri kävi pudottamassa hänet
autolleen. Irene oli niin ajatuksissaan, että hän taisi olla
tajuamattaan Karrille melko tyly. Hän mietti vain, miten selvittäisi
tämä sotkun. Hän oli perehtynyt kriisiviestintään silloin, kun
oli ryhtynyt kauppiaaksi, mutta tällaista kriisiä hän ei ollut
osannut edes kuvitella.
Soittaisiko
hän Mikolle, alkaisiko hän selitellä kommenttiketjuissa vai
yrittäisikö saada viestit ja keskustelut pois oikeusteitse? Vai
pitäisikö hänen olla yhteydessä tähän Leenaan, ja kertoa,
kuinka hän oli nähnyt Leenan kullannupun hakevan 10-vuotiaalle,
hänen tyttärensä luokkalaiselle pojalle, kaksi kassillista kaljaa?
Ja että Mikolla oli ollut käynnissä vielä koeaika, jota tämä
nulikka oli vain pari viikkoa kestäneen työsuhteen aikana
venyttänyt suuntaan ja toiseen myöhästelemällä ja hoitamalla
työnsä hutiloiden?
Hannu
ja lapset istuskelivat sohvalla katsomassa tv:tä. Irene tervehti
hajamielisenä perheenjäseniään. Hän selosti Hannulle parilla
lauseella, millainen kriisi oli nyt käynnissä ja suuntasi sitten
suihkuun. Hänellä oli aina, eli siis nyt viisi kertaa, ollut
pakottava tarve käydä heti suihkussa Karri-vierailun jälkeen.
Suihkusta
tultuaan Irene suuntasi pyjama päällään ja pyyhe päänsä
ympärillä keittiöön. Hän kaivoi leipätarvikkeet esille ja alkoi
tehdä itselleen iltapalaa. Lasten äänet kuuluivat omista
huoneistaan: nukkumaanmenoaika lähestyi. Irene ajatteli mennä
peittelemään nämä sänkyyn, mutta keittiön ovella Hannu tuli
vastaan. Irenen kännykkä kädessä.
”Se
tärisi. Ajattelin vilkaista, että jos joku työntekijöistä
laittoi viestiä tai jotain. En edes avannut sitä. Se tuli tohon
näytölle.”
Irenen
sydän takoi niin, että silmissä pimeni. Hän vilkaisi puhelintaan
ja näki Karrin viestistä alun:
”Hei
hunajainen, milloin saan nähdä sut seuraavan kerran? Kyllä
asiat...”
Irene
yritti pysyä neutraalina, mutta järkytys paistoi hänen
kasvoiltaan. Hän ei osannut keksiä mitään sanottavaa.
”Mikä
juttu tää on?” Hannu kysyi.
”E-en
mä tiedä”, Irene vastasi.
Hän
tunsi, että itku teki tuloaan.
___________________________________
Hannu
oli ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen oluella. Ja kenties
ensimmäistä kertaa ikinä yksin notkumassa baaritiskillä. Kotona
oli riidelty ja pidetty mykkäkoulua jo kaksi viikkoa. Edellispäivänä
Irene oli siirtynyt siskonsa luokse asumaan. Tai ehkä uuden miehensä
nurkkiin, mistäpä Hannu sen voisi tietää. Hannun äiti oli
ottanut lapset mummilaan, jotta Hannu olisi päässyt tuulettumaan.
Hannu
oli ollut vielä tunti sitten kotona: yksin perjantai-iltana. Ja
tajunnut sen karun faktan, ettei hänellä ollut ketään sellaista
ystävää, johon tukeutua tällaisessa tilanteessa. Niinpä Hannu
oli päätynyt istumaan kaupungin ainoaaseen yökerhoon.
Ravintolassa
oli vielä todella hiljaista, mutta ainakin asiakaskunta oli lähinnä
Hannun ikäistä väkeä. Hannu alkoi olut edessään punnita, kumpi
olisi pahempi vaihtoehto: baariin ei tulisi ainuttakaan tuttua tai
että baariin tulisi joku tuttu, jolle Hannu joutuisi selostamaan,
miksi oli täällä? Kaikista pahin skenaario oli eittämättä se,
että Hannun ja Irenen etääntyminen tulisi kaikkien tietoisuuteen.
Hannu ei ollut valmis siihen.
”Moi!
Mitä sä täällä teet?” kuului pirteä naisääni.
”Ai
moi! Tuota... Vapaa-ilta”, Hannu naurahti.
”Sä
muistat mut!” Siru hymyili ja otti jakkaran alleen.
”Tottahan
toki. Pojat ovat paljon puhuneet Simbasta.”
”Voi
kun söpöä! Mitäs teidän Timon ja Pumba?”
”Mitäs
mittään, ovat tällä hetkellä mummilassa”, Hannu vastasi ja
vaihtoi puheenaihetta heti: ”Mitäs sinä täällä? Kenen kanssa
oot liikenteessä?”
”Parin
tyttökaverin. Ne taisivat mennä tuonne jonnekin istumaan”, Siru
osoitti.
Tyttö
tilasi itselleen juotavan ja kertoi tyttöjen olevan hänelle uusia
tuttavuuksia: he olivat tutustuneet jonkin Facebook-ryhmän kautta.
Sirun eteen ojennettiin kelkka ja minttushotti, ja Hannu tarjoutui
maksamaan ne.
Hannulle
ei olisi tullut pieneen mieleenkään, että hänen tuulettuminen
olisi sitä, että hän istuisi vielä aamukahdelta yökerhon
baaritiskillä juttelemassa lapsenvahdin kanssa. Olut oli vaihtunut
kossuvichyihin, ja niitä olikin sitten tullut juotua siihen tahtiin,
että Hannu oli päätynyt kertomaan Sirulle erostaan.
”Mä
en koskaan oo tavannut tätä naista, mutta miten se kehtasi tehdä
sulle noin! Teidän perheelle!” Siru kauhisteli.
”Niinpä...
Tässä syy, miksi notkun täällä. Kuukausi sitten mulla oli kotona
vaimo ja kolme lasta. Nyt oon yksin juomassa olutta”, Hannu
naurahti ironialle.
”Meilläkin
on kotona tosi nihkeetä”, Siru huokaisi.
Tyttö
oli parin lapsenvahtikeikkansa yhteydessä kertonut seurustelevansa
ja heidän muuttaneen jokin aika sitten rivitaloon. Nyt Siru kertoi,
että heillä oli ollut raskaushaaveita, joista poikaystävä oli nyt
perääntynyt. Sirun mieheltä olivat työt loppuneet, ja sitten mies
olikin alkanut suunnitella, että voisi lähteä opiskelemaan.
”Susta
tulisi varmasti hyvä äiti”, Hannu lohdutti ja totesi perään:
”Mutta jos se kohtelee sua huonosti, niin et jää katselemaan
sellaista touhua!”
”Kiitos,
sä oot ihana!” Siru kietoi kätensä tiukasti Hannun kaulan
ympärille.
Siru
tuoksui hyvälle, eikä hellittänyt heti otettaan. Hannunkin kädet
jäivät Sirun lanteiden ympärille. Tyttö tuoksui hyvältä, ja
Hannu laittoi silmänsä kiinni. Hänen päässään alkoi vähän
pyöriä.
Kun
Siru vetäytyi pois hitaasti halauksesta, hänen poskensa hipoi
Hannun poskea. Tyttö vilkaisi häntä nopeasti ja toi kasvonsa
sitten niin lähelle Hannun kasvoja, että nenät osuivat jo yhteen.
Hannun haaravälissä särähti. Hän tiukensi otettaan ja suuteli
tyttöä.
___________________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti