Jos
es ol luken aikasemppi osi, ni hyppä kyytti lukemal: Meirä kohtaamine, Syrämme särkymine ja Kissaristiäise!
↓ Tuttuun tapaan jokainen osa on kirjoitettu ensin Laitilaksi, sitten suomeksi ↓
↓ Tuttuun tapaan jokainen osa on kirjoitettu ensin Laitilaksi, sitten suomeksi ↓
Sunnunta-iltan
ko mää vei taas ruakka Zala-Smuggel, nii mää kiärteli ja katteli, ett näkisink
mää hänt missä. Tai pahimmas tapaukses, löytäisink mää häne ruumistas josta.
Mutt ei, mää huamasi sen perkule ketu! Eikä se huaman mua. Se jolkottel menemä
pyärätiät pisi. Ja en tiär, mitä mun pääsän liikus, vai liikkuk mittä, mut mää
lähri noorattama sitä! Mää oli nii piru kiukkune, ett se kett o menny jonku
kati tappama ja ett mun tartte peljät, ett se tule ja tappa mun kati kans.
Kett
men ko kunno kansalaine asvaltoirul tiäl, mutt mää samosi pisi pusikko ja
heinikko. Mää miäti, ett seoraavaks o varma ratkastavan punkkikriis. Vaivihka
mää siirrysi kans tiäl ja käveli iha pokkan noin parikymmene metri pääs ketu
peräs. Sitt repolaine huamas munt. Pysährys, kattos ja jatko matka. Sitt se
taas pysährys, kattos ja jatko matka. Hunteeras varma, ett mitä halvattu toi
akk hänt seora. Se repolaine ol hirvittävä kapise näköne otus, mutt ehk se ei
sit kauhia sairas ollu, ko silviissi saalist katei. Mut kovi rimpula se ol.
Sitt
se taas pysährys, ja mää aloi ol pelottava lähell sitä. Ja se kett vaa jatko
mun toljottamist. Sarasosasekunnis mää miäti, ett hyäkkääk ketu ihmiste kimppu,
ja ett jos se nii teke, ni mite mää pualustauru. Paniikiomasest mää oti painava
juaksuaskele sitä koht ja sähisi ko piru äkäne kiss. Ja tiaroks vaa, ett vaikk
kett onki koeraeläin, ni kyll se tiättä, mitä sähinä meina. Ja seoraavaks mää
paineli ketu peräs sähiste nurmialue poikk ja siält mettä ast, yrittäe saara
sen vaihtama reviiriäs. Tai ainaki niines, ete se vähä aikka uskaltais tul
siihe takasi.
Ja
mää voi kertto, ett siin vaihes, ko sää käytäs vapaapäiväs siihe, ett sää juakse
sähiste jonku halvatu ketu peräs sitä varte, ett sää pualusta sull täysi
tuntematont katti, joho sää oles omas päässäs luanu helvetinmoise tunnesitte,
nii sää tiäräs olevas hullu kissnaene.
No,
maanantain mää sit sai kiines eläinsuajeluyhristykse tyypi, ja me saatti
aikataulu sopima niines, ett mää hakisi keskviikkoaamul louku Maskust. No eipä
siin viäl mittä, mut maanantain tähä kaike kiire, muuttamise, töire ja
kettuonkelma lisäks iski pääl kans Naantali ja Raisio vesikriis! Eli mun pitt
tyäpaikalt tuar juomakelpost vett mukanan (ko sinn tul vesi Maskust), ja sitä
mää sitt kävi kaatamas niihi kepussi, jok mää oli viäny Zala-Smugge varte. Mää
vaa toivosi, ete kaik vere ja ruua menne sen halvatu ketu kitta.
Näi
olle mu päevä men lyhynkäisyyressäs näi: herä, ruaki kissa, pue päälles, pist
naama ja tukk kuntto, käy viämäs ruakka ja pullotettu vett pusikoihi, lähre
töihi, tee töit, tul takas, käy viämäs taas ruakka ja vett, kisuttel vähä ja
kattel ympärilles, ett onk jossai citykettu, jota tarvi jahrat takka, men kotti
ja pakka pari laatikko tavaroi ja men sitt taas nukkuma noin kuureks tunniks.
Tiista-illall
mää taas vähä ströömäsi se repolaise peräss. Ei se ymmärtän pysy poiss, vaikk
sitä vastas ol tämne iha kahjo ämm.
Keskviikkon
mää sit heräsi viäl vähä aikasemmi ja lähri viilettämä Masku, jost mää hai sen
louku. Kauheel kiirel mää viästiti töihi, ett mää saata ol vähä myähäs, ko mää
käy viämäs sen louku het paikalles. Ei mittä, se ol iha ok: töis ko kaikk oliva
toonuksell, ett mimne rojekti mull ol meneillä. Olinha mää jo viiko verra
viihryttänny kaikki mu kissakriisil.
Keskviikkoiltan
mää kävi loukul: ei siäll kettä ollu, jote mää jäti lissä ruakka vaa. Lisäks
mää vei sinn yhre mun suvipaltto, ett se loukk olis viäl suajasamp paikk.
Torsta-aamun mää en oikke orottan mittä, ko siit ol jo kuus vuarokautt, ko mää
oli viimeks nähny Zala-Smugge. Mutt ko mää lähestysi loukku, siäl ol kiss.
Väär
kiss.
Isokokone
vaalev harma katti, jok alko mut nähressä maukuma ni ett koko naapurusto kuul.
Huus varma, ett: ”Mikä halvatu jutt tämä o, tul ny naene päästämä mut vapaks!”
Lues osa 5 täst linkist
______________________________
Lues osa 5 täst linkist
______________________________
Tositarina
pelastusoperaatiosta, osa 4: Kaitaluinen kettu
Sunnuntai-iltana,
kun vein taas ruokaa Zala-Smuggelle, kiertelin ja kaartelin lähistöllä, että
näkisinkö häntä missään. Tai pahimmassa tapauksessa, löytäisinkö hänen
ruumiinsa jostain. Mutta ei, minä näin sen perkeleen ketun! Eikä se huomannut
minua. Se tepasteli pyörätiellä. Ja en tiedä, mitä päässäni liikkui, vai
liikkuiko mitään, mutta lähdin seuramaan sitä! Olin niin pirun kiukkuinen, että
se kettu oli mennyt jonkun kissan tappamaan ja että minun tarvitsi pelätä, että
se myös tappaisi minun kissani.
Kettu
meni kuin kunnon kansalainen asfaltoidulla tiellä, mutta minä tarvoin pisin
pusikkoa ja heinikkoa. Mietin, että seuraavaksi olisi varmaan ratkaistavana
puutiaiskriisi. Vaivihkaa siirryin myös tielle ja kävelin muina miehinä noin
parinkymmenen metrin päässä ketun perässä. Sitten repolainen huomasi minut. Se
pysähtyi, katsoi ja jatkoi matkaa. Sitten se taas pysähtyi, katsoi ja jatkoi
matkaa. Pohti varmaan, että miksi ihmeessä tuo nainen häntä seuraa. Tämä kettu
oli hirvittävän kapisen näköinen otus, mutta ehkä se ei sitten kauhean sairas
ollut, kun sillä tavalla saalisti kissoja. Mutta kovin kaitaluinen se oli.
Sitten
se taas pysähtyi, ja aloin olla pelottavan lähellä sitä. Ja tämä kettu vain
jatkoi tuijottamistaan. Sadasosasekunnissa ehdin miettiä, että hyökkäävätkö
ketut ihmisten kimppuun, ja että jos se niin tekee, niin miten puolustaudun.
Paniikinomaisesti otin painavan juoksuaskeleen sitä kohtaan ja sähisin kuin
erittäin pahantuulinen kissa. Ja tiedoksi vain, että vaikka kettu onkin koiraeläin,
niin se kyllä tietää, mitä sähinä tarkoittaa. Ja seuraavaksi painelin ketun
perässä sähisten nurmialueen poikki ja sieltä metsään asti, yrittäen saada sen
vaihtamaan reviiriään. Tai ainakin niin, ettei se vähään aikaan uskaltaisi
tulla siihen takaisin.
Ja
voin kertoa, että siinä vaiheessa, kun käytät vapaapäiväsi siihen, että juokset
sähisten jonkun kirotun ketun perässä sitä varten, että puolustat itsellesi
täysin tuntematonta kissaa, johon olet omassa päässäsi luonut valtavan
tunnesiteen, niin tiedät olevasi hullu kissanainen.
Maanantaina
sain kiinni eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisen, ja saimme aikataulut
sopimaan niin, että hakisin keskiviikkoaamulla loukun Maskusta. Eikä siinä
vielä kaikki: maanantaina tähän kaiken kiireen, muuttamisen, töiden ja
kettuongelman lisäksi iski päälle myös Naantalin ja Raision vesikriisi! Eli
minun piti työpaikalta tuoda juomakelpoista vettä mukanani (koska sinne tuli
vesi Maskusta), ja sitä kävin sitten kaatamassa niihin keppuihin, jotka olin
vienyt Zala-Smuggea varten. Toivoin, ettei kaikki vedet ja ruuat menneet sen
kirotun ketun kitaan.
Näin
ollen päiväni kuluivat tiivistetysti näin: herää, ruoki kissat, pue päällesi,
pistä naama ja hiukset kuntoon, käy viemässä ruokaa ja pullotettua vettä
pusikoihin, lähde töihin, tee töitä, tule takaisin, käy viemässä taas ruokaa ja
vettä, kisuttele ja katsele ympärillesi, että onko jossain citykettua, jota
pitäisi jahdata takaa, mene kotiin, pakkaa pari muuttolaatikkoa ja mene sitten
taas nukkumaan noin kuudeksi tunniksi.
Tiistai-illalla
taas vähän ryntäilin sen repolaisen perässä. Ei se ymmärtänyt pysyä poissa,
vaikka sitä vastassa oli tällainen ihan hullu muija.
Keskiviikkona
heräsin vielä vähän aikaisemmin ja lähdin viilettämään Maskuun, josta hain sen
loukun. Kauheella kiireellä viestitin töihin, että saattaisin olla vähän
myöhässä, koska veisin sen loukun heti paikalleen. Ei mitään, se oli ihan ok:
töissä kun kaikki olivat perillä siitä, että millainen projekti minulla oli
meneillään. Olinhan minä jo viikon verran viihdyttänyt kaikkia
kissakriisilläni.
Keskiviikkoiltana
kävin loukulla: ei siellä ketään ollut, joten jätin sinne vain lisää ruokaa.
Lisäksi vein sinne yhden kesätakkini, jotta loukku olisi ollut vielä
suojaisampi paikka. Torstaiaamuna en oikein odottanut mitään, koska siitä oli
jo kuusi vuorokautta, kun olin viimeksi nähnyt Zala-Smuggen. Mutta kun
lähestyin loukkua, siellä oli kissa.
Väärä
kissa.
Isokokoinen
vaalean harmaa kissa, joka alkoi minut nähdessään maukumaan niin, että koko
naapurusto kuuli. Huusi varmaan, että: ”Mikä hiton juttu tämä on, tule nyt
nainen päästämään mut vapaaks!”
______________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti