Vielä
viimeinen katsahdus kuluneen vuoden sisältöön! Tässä osassa
käydään läpi ns. ”mielipidenovellit”, vaikka kaikki eivät
tänä vuonna novelleja olekaan. Mielipidenovellilla tarkoitan
tarinaa, jolla otetaan kaunokirjallisuuden verhon takaa kantaa
johonkin aiheeseen.
Kesällä
2018 kirjoittamiseni kärsi pahasti, kun tein 60 tuntista työviikkoa.
Kesän ainoana vapaaviikonloppunani olin juhlimassa ystävieni kanssa
ja tulin kuulleeksi ensimmäistä kertaa OG Ulla-Maijan biisin Ratasessarit. Koska kykenen puhumaan nopeasti, minua kiehtoi OG
Ulla-Maijan tahti. Tästä sain sitten inspiraation: halusin
kirjoittaa räpin, jonka äänittäisin ja samalla testaisin, kuinka
nopeasti pystyn puhumaan. Tiesin, että minun piti kirjoittaa
aggressiivista ämmäräppiä, jotta puhenopeuteni pääsisi kunnolla
vauhtiin. Niinpä Tapaksä mut vai mä sut? -teksti päätyi ottamaan
kantaa parisuhdeväkivaltaan, ja puhenopeudekseni yltyi 5,64 sanaa
sekunnissa.
Keväällä
2018 opintoni ammattikorkeassa olivat loppusuoralla ja revin
itselleni viimeisiä opintopisteitä kasaan tekemällä
radionovelleja Turun ammattikorkean Tutka-radioon. Tätä varten
kirjoitin yhden täysin uuden novellin, Asetukset minussa, jonka osat
1 ja 2 kuultiin radiossa jo tuolloin. Kirjoitin puoli vuotta
myöhemmin kolmannen osan tarinalle, jotta se sai paremman päätöksen.
Tarina ottaa pitkälti kantaa stereotypioihin ja erityisesti
naiseuteen liittyviin paineisiin. Kirjoittaessani tarinan ensimmäistä
osaa, olin aivan kypsä kyselyihin, että miksei minulla ole jo
lapsia tai että milloin minulle tulisi lapsia. Niinpä aloin miettiä
tarinaa, jossa naiselta ei odotettaisikaan lasten hankkimista ja
jossa ajatusmaailma olisi muutenkin vähän toisinpäin. Että mitä
jos kumppanin varakkuudella ei olisikaan merkitystä, vaan ennemmin
sillä, että tällä olisi mahdollisimman paljon läheisiä, joista
olisi apua lapsenhoidossa ja niin edelleen.
Kiero kohtalo -novellin kirjoitin jo kesällä 2017, mutta ehdin editoida
sen julkaisukelpoiseksi vasta vuoden 2018 lopussa. Lähdin silloin
pari vuotta sitten suunnittelemaan novellia, jossa olisi aikasilmukka
ja ulottuvuuden aukko. Ajatus tästä oli syntynyt jo kesällä 2016,
kun tein Vakka-Suomen Sanomiin Kummitustarinoita-juttusarjaa ja kävin
Kustavissa sellaisessa paikassa, jossa puhuttiin olevan ulottuvuuden
aukko. Olin jo kirjoittamassa novellia, kun tajusin kirjoittavani
kohtalosta kierompaa kuin olin alun perin tarkoittanutkaan. Miksi
avioliitot kuihtuvat? Eikö ole loogista, että keski-ikäinen mies
kiinnostuu nuoremmasta naisesta, joka muistuttaa hänen vaimoaan
heidän alkuhuuman ajoilta? Niinpä.
Kesällä
2018 lähdin suunnittelemaan jatkista, joka olisi vähän
samantyylinen kuin Myrkyllinen ihminen -jatkis. Eli paljon erilaisia
henkilöitä, joiden elämät jotenkin linkittyvät toisiinsa. Älä puutu -jatkis kun ottaa kantaa juurikin siihen, että milloin
asioihin pitäisi puuttua, ja kenen pitäisi puuttua, jos kukaan ei
ole puuttunut? Tästä mieleeni palautui hahmo, joka oli kova mummo
puuttumaan asioihin – hyvällä tavalla. Olin aloittanut jo tämän
stoorin kirjoittamisen, kun tajusin, että voisin kirjaimellisesti
herättää henkiin Helvin, joka seikkailee Elämän tarkoitus harhateillä -novellissa, jonka olen kirjoittanut ja julkaissut
syksyllä 2016. Ehkäpä juuri Helvin ansiosta Älä puutu on blogin
luetuin jatkis.
Jo jonkin aikaa muistikirjassani on lukenut ”mitä näet”. Ajatuksena siis se, että miten jostain ihmisestä – tutustakin sellaisesta – näkee jotain, mutta ei kuitenkaan näe pintaa syvemmälle tai ei näe sitä traumaa tai huonoa itsetuntoa, joka piilee ulkokuoren alla. Sinä näet minussa kertoo monenlaisia sukupuolikokemuksia ja ottaa kantaa seksuaaliseen häirintään, mutta myös moneen muuhun naiseuden niin sanottuun painolastiin. Teksti sai loistavan vastaanoton, ja lisäksi entinen psykologian opettajanikin otti minuun yhteyttä: hän pyysi lupaa saada linkittää runoni mukaan sosiaalipsykologian kirjaan, johon hän oli kirjoittamassa sukupuoleen liittyvää tekstiä.
Jo jonkin aikaa muistikirjassani on lukenut ”mitä näet”. Ajatuksena siis se, että miten jostain ihmisestä – tutustakin sellaisesta – näkee jotain, mutta ei kuitenkaan näe pintaa syvemmälle tai ei näe sitä traumaa tai huonoa itsetuntoa, joka piilee ulkokuoren alla. Sinä näet minussa kertoo monenlaisia sukupuolikokemuksia ja ottaa kantaa seksuaaliseen häirintään, mutta myös moneen muuhun naiseuden niin sanottuun painolastiin. Teksti sai loistavan vastaanoton, ja lisäksi entinen psykologian opettajanikin otti minuun yhteyttä: hän pyysi lupaa saada linkittää runoni mukaan sosiaalipsykologian kirjaan, johon hän oli kirjoittamassa sukupuoleen liittyvää tekstiä.
Näin
kolmas blogivuosi on loppuun taputeltu. Nyt kohti neljättä vuotta!
Kiitos, että luette ja tuette. <3
Kiitos, että luette ja tuette. <3
Löydät lisää tarinoita tarinoiden takaa inspiraatio-tunnisteella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti