Blogi täyttää tässä kuussa 1 vuotta! Seuraavissa neljässä postauksessa käydään läpi Tarinavyyhdin tekstit ensimmäisen vuoden ajalta. Esittelen tekstit lyhyesti, ja kerron mistä olen saanut inspiraation niiden kirjoittamiseen.
Näistä
kahdesta tekstistä tämä sitten lähti. Molemmat ovat lyhyehköjä
kertomuksia, ja nimet kertovat jo paljon. Olen jo harkinnut moneen
kertaan, että poistaisin nämä kaksi ensimmäistä tekelettä.
Mutta nyt kun luin nämä pitkästä aikaa tätä postausta varten,
minulle syttyi inspiraatio kirjoittaa näille jatkoa!
Kirjoitin
nämä itse asiassa koulua varten. Opiskelen journalismia
ammattikorkeassa ja viime kesänä suoritin luovan kirjoittamisen
kurssin. Valikoin opettajan antamista otsikkovaihtoehdoista nämä.
Kyllä vain, jonkinlainen inspiraatio syttyy samantien, jos minulle
heittää otsikon, aiheen tai teeman. Merkkimäärät rajoittivat
mielikuvitustani, mutta en kuitenkaan kauheasti muutellut tekstejä
blogia varten.
Alunperin
perustin blogin, jotta sukulaiseni ja ystäväni voisivat käydä
sieltä vähän lueskelemassa, mitä kirjoittelen koulua varten.
Suunnittelin rustailevani kurssin jälkeen samantyyppisiä lyhyitä
kertomuksia, joita minun piti kirjoitella lämpimikseni. Mutta
motivaatio ja innostus kasvoivat, ja aloin vähitellen käyttää
blogiin ja sen kirjoittamiseen enemmän ja enemmän aikaa.
Siepatun
pakomatkassa on tällä hetkellä kolme osaa. Ensimmäinen osa
julkaistiin jo blogin alkumetreillä. Tässä seikkailuissa on
jännitystä, kauhua, ehkä vähän scfiä.
Itse
asiassa ensimmäinen osa on kokonaisuudessaan uneni vuodelta 2014.
Muistan usein uneni, ja niissä on todella hyviä juonia ja
juonenkäänteitä! Siepatun pakomatkan ensimmäisessä osassa muutin
tietenkin henkilöiden nimiä ja muutin lopun. Unessa muistin mitä
oli tapahtunut, ja mitä minun kannattaisi tehdä toisin. (Ymmärrät
tuon virkkeen paremmin, kun olet lukenut vähintään ensimmäisen
osan.)
Tälle
tarinalle kyseltiin jatkoa jo viime kesänä. En ollut suunnitellut
kirjoittavani jatkoa, mutta mietin sitä talvella paljon. En tiedä,
olinko nähnyt taas unta aiheesta, mutta tammikuussa heräsin
keskellä yötä, ja minulla oli yhtäkkiä selvä visio, mitä
toisessa osassa tapahtuisi. Helmikuussa toista osaa kirjoittaessa
suunnittelinkin jo kolmatta osaa, ja niin huhtikuussa julkaisin
kolmannen osan. Siepatun pakomatka on rikkonut omia rajojani, sillä
kolmeosainen jatkis on kirjoitettu preesens-muodossa!
Koko
blogin romanttisin rakkausnovelli. Mutta tietenkin myös yksi
traagisimmista tarinoista. Tämäkin novelli sai alkunsa unestani.
Heräsin heinäkuisena aamuna aivan totaalisen rakastuneena ihmiseen,
jota ei ole olemassa. Tai ehkä on, mutta en itse henkilökohtaisesti
tunne. Heti aamusta olin motivoitunut kirjoittamaan tästä
jonkinlaisen rakkaustarinan. Mutta mitä enemmän uneani mietin, sitä
nopeammin muistikuvani hälvenivät. Ja siitä syntyi vielä suurempi
inspiraatio kirjoittaa tällainen tarina.
Sinä
päivänä -novelli oli käänteentekevä juttu siinä mielessä,
että kun linkkasin tämän henkilökohtaiselle Facebook-sivulleni,
kehuja alkoi sadella toden teolla. Merkittävintä tässä oli se,
että sain eniten kehuja 20-25-vuotiailta jätkiltä ja kyseessä oli
kuitenkin rakkausnovelli! Vieläkin mahtava fiilis tästä. Sain
rohkeutta tehdä blogille oman Facebook-sivun sekä Instagram-tilin. Enää blogi ei ollut vain tuttujen luettavana, vaan lukijakunta kasvoi kasvamistaan.
Edeltävän
rakkausnovellin jälkeen minulle taisi jäädä rakkausmoodi päälle.
Tämä oli runo vauvalle. Jo edesmenneellä läppärilläni oli
paljon videoklippejä parhaan ystäväni lapsen vauvavuodesta.
Katselin niitä ja kirjoitin tämän runon niiden fiilisten
perusteella. Kun paras ystäväni sai lapsen vuonna 2014, pitelin
usein vauvaa tuntitolkulla sylissäni ja hoin tälle: ”Olet niin
rakastettu”, niin kuin Lily Potter sanoo pojalleen Harry
Potterille. Nerd alert.
Lue lisää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti