Joulutus

Riisipuuro ja sekametelisoppa,

ja tietenkin Joulupukin kuumalinja.

Äiti, joka availee uunin luukkua,

koti, joka on täynnä kinkun tuoksua.

Aamupäivä vain lastenohjelmia,

tv täynnä poroja ja tonttuja.

Koko perhe katsoo Lumiukkoa,

vaikka kaikki sen osaavat ulkoa.

Jouluinen kierros ympäri kaupunkia,

luvassa siis paljon halauksia.

Läheisille pieniä muistiaisia:

suklaata ja itsetehtyä sinappia.

Kotikalja, graavilohi, saaristolaisleipä,

kinkku koko kattauksen keskipisteenä.

Punasipulia, smetanaa ja mätiä,

laatikoita, rosollia ja vähän silliä.

Vannotaan vatsat täpötäynnä

että ollaan pysytty kiltteinä.

Tonttulakki jokaisen päässä,

kun joulupukki on kylässä.

Ei tänäkään vuonna saada risuja,

vaan pukki antaa pelkkiä kehuja.

On kodissa lämpöä ja riemua,

pukki saa pipareita ja mehua.

Paketeista paljastuu kaikennäköistä,

tarpeellista tavaraa ja yllätyksiä.

Mutta aattona parasta on silmäillä

lahjoja avaavien läheisten ilmeitä.

Pimeän tullen lähdetään hautausmaalle.

Kynttilät syttyvät mummille ja mammalle,

samalla lähtee toivomus tähtitaivaalle:

”Kai te tiedätte, kuinka me teitä kaipaamme?”

Suklaakonvehteja tarjoilukulhossa,

glögi, joka maistuu vain joulukuussa.

Kotisohva ja jouluisa elokuva,

ihmiset, jotka ovat rakkaimpia.

Niin jouluaatto vierähti ohitse,

taas samoja perinteitä tehden.

Jäljelle jäi se sama hieno tunne:

onneksi joulu tulee uudelleen.