Riisipuuro ja sekametelisoppa,
ja
tietenkin Joulupukin kuumalinja.
Äiti,
joka availee uunin luukkua,
koti,
joka on täynnä kinkun tuoksua.
Aamupäivä
vain lastenohjelmia,
tv
täynnä poroja ja tonttuja.
Koko
perhe katsoo Lumiukkoa,
vaikka
kaikki sen osaavat ulkoa.
Jouluinen
kierros ympäri kaupunkia,
luvassa siis paljon halauksia.
Läheisille
pieniä muistiaisia:
suklaata
ja itsetehtyä sinappia.
Kotikalja,
graavilohi, saaristolaisleipä,
kinkku
koko kattauksen keskipisteenä.
Punasipulia,
smetanaa ja mätiä,
laatikoita,
rosollia ja vähän silliä.
Vannotaan
vatsat täpötäynnä
että
ollaan pysytty kiltteinä.
Tonttulakki
jokaisen päässä,
kun
joulupukki on kylässä.
Ei
tänäkään vuonna saada risuja,
vaan
pukki antaa pelkkiä kehuja.
On
kodissa lämpöä ja riemua,
pukki
saa pipareita ja mehua.
Paketeista
paljastuu kaikennäköistä,
tarpeellista
tavaraa ja yllätyksiä.
Mutta
aattona parasta on silmäillä
lahjoja
avaavien läheisten ilmeitä.
Pimeän
tullen lähdetään hautausmaalle.
Kynttilät
syttyvät mummille ja mammalle,
samalla
lähtee toivomus tähtitaivaalle:
”Kai
te tiedätte, kuinka me teitä kaipaamme?”
Suklaakonvehteja
tarjoilukulhossa,
glögi,
joka maistuu vain joulukuussa.
Kotisohva
ja jouluisa elokuva,
ihmiset,
jotka ovat rakkaimpia.
Niin
jouluaatto vierähti ohitse,
taas
samoja perinteitä tehden.
Jäljelle
jäi se sama hieno tunne:
onneksi
joulu tulee uudelleen.
Mä en kestä kuinka ihana, et oot viel lukenut tohon ton ääneen, niiiin ihana! Sait just uuden lukijan :) muutenkin niin ihana jouluruno, tuli ihan joulumieli vielä takas, vaikka se pikkuhiljaa onki alkanut haihtumaan pois. Varsinkin tuo hautuumaalle kynttilöitä kohta oli jotenkin tosi ihana!
VastaaPoistaKiitoksia kehuista, ihana kuulla <3 Sulla onkin se kiva blogi, jonka lukijaksi mä jo tossa jokin aika liityin, heh! :)
Poista