Tarinavyyhti 2 vuotta: Kerron sen runolla

Blogin synttärikuukauden kunniaksi kurkataan tarinoihin tarinoiden taakse. Kesäkuussa julkaisen neljäosaisen ”juttusarjan” blogin toisena vuonna julkaistuista tarinoista. Tässä kolmannessa osassa vuorossa ovat runot ja lyriikat, jotka voi myös kuunnella Villasukkakirjailijan SoundCloudista.

Kesällä 2016 tapahtui hirveä onnettomuus, jossa menehtyi nuorimies, jonka kanssa minulla oli paljon yhteisiä ystäviä ja kavereita, ja näin ollen mekin olimme kavereita. Kyseinen herrasmies oli jo jonkin aikaa seurustellut ihastuttavan tytön kanssa, ja tämän onnettomuuden jälkeen ajatukseni olivat paljon tuossa tytössä. Vuotta myöhemmin, kesällä 2017, kuulin koskettavia muistoja siitä, miten näiden kahden välillä oli ollut jo teinistä asti ihastumisen tunteita vuosien saatossa. Eli kun he sitten aikuisina olivat vihdoinkin päätyneet seurustelemaan, se oli ollut noh, todella iso juttu. Inspiroiduin tästä valtavan suloisesta mutta traagisesta rakkaustarinasta. Aloin miettiä lisää kolmen sanan lauseita, jotka voivat muuttaa elämän, ja siten myös runo sai nimekseen Kolme sanaa muuttaa kaiken.

Syksyllä 2017 olin hukkua kiireisiin ja stressiin, sillä samassa rytäkässä luovuin pitkäaikaisesta työpaikastani, muutin, hankin kissan, aloitin viimeisen opiskeluvuoden ammattikorkeassa ja olin todella kiinni yhdessä kirjaprojektissa. Blogissa tavoitteenani on ollut julkaista kaksi tekstiä per kuukausi, mutta syksyllä 2017 en yksinkertaisesti ehtinyt. Niinpä lokakuussa sain aikaan vain yhden runon, Kissaonnea, ja sekin kertoo nimensä mukaisesti Zellasta, joka oli asunut tuolloin vasta noin kuukauden meillä. (Niin eli kaiken kiireen keskellä en myöskään saanut juurikaan nukutuksi.) Olen miettinyt, että syksyllä 2018 voisin kirjoittaa tilannekatsauksen kissa-arkeeni!

Joulutus-runo sai nimensä ihan ensiksi – yleensä tarinani saavat nimen jossain kohtaa kirjoittamista tai sitten vasta ihan lopuksi. Syksyllä 2017 opiskelin vielä ammattikorkeassa ja olin taittamisen kurssilla, jossa ryhmätyötehtävänä oli ideoida lehti ja taittaa se. Ryhmämme hyväksyi ehdotukseni: Joulutus-lehti, joka jouluttaisi lukijansa jouluun. Näin ollen sain inspiraation runosta, joka jouluttaisi ihmisiä! (Ja juu, olenkohan keksinyt uuden verbinkin tässä samalla.) Joulutus tosin kertoo aika paljolti juuri minun tavastani viettää joulua.

Vuoden alussa ystäväni Paula eli Baulba haastoi minut ystävänpäivä-blogipostaukseen. Baulbasti eteenpäin -blogista löytyy siis helmikuulta 2018 Ystävä-postaus, jossa sekä Baulba että minä vastaamme kysymyksiin. Minä puolestaan kirjoitin omaan blogiini runon, Lapsuudenystävä, joka kertoo minun ja Baulban ystävyydestä: olemme tunteneet vuodesta 1998 asti. Koko runo oikeastaan syntyi teletappi-leija-episodin ympärille. Lennätimme joskus alle kouluikäisinä leijaa Paulan kodin viereisessä puistossa ja ensimmäinen lento päättyi puuhun. Teletappikankaan riekaleita näkyi puun latvassa ainakin 15 vuotta tämän tempauksen jälkeen.

Huhtikuussa 2018 vietettiin Lukuviikkoa, jonka teemana oli Mun tarina. Lukuviikko haastoi kaikkia kertomaan oman tarinansa, ja minä päätin osallistua kirjoittamalla kirjaimellisesti Mun tarinan. Oli jo ehkä aikakin tehdä jonkinlainen kurkistus kirjoittajaan, ja tämä runo kertoo tiivistetysti aika paljon, millainen tyyppi Villasukkakirjailija-nimimerkin takaa löytyy. :)

Lue lisää tarinoita tarinoiden takaa:

Tarinavyyhti 2 vuotta: Laitla kiälell

Tarinavyyhti 2 vuotta: Kylmät väreet

Tarinavyyhti 1 vuotta: inspiraatiot osa 1

Tarinavyyhti 1 vuotta: inspiraatiot osa 2

Tarinavyyhti 1 vuotta: inspiraatiot osa 3

Tarinavyyhti 1 vuotta: inspiraatiot osa 4