Lilyn uusi möykky

Marraskuussa 2023 Lilyltä otettiin koepalat, joista varmistui CIE, suomeksi siis krooninen tulehduksellinen suolistosairaus. Lily oli jo allergiaruokavaliolla, mutta nyt hoitona aloitettiin kortisoni: Prednisolon 5mg, ½ tabletti per vrk. Maaliskuussa 2024 oli seuraavan kontrollin aika, jolloin Lilyä ultrattiin jälleen.

Ultrassa voitiin todeta, että kortisoni oli selvästi auttanut Lilyn suolistoa. Syksyllä suoliston seinämät olivat olleet kauttaaltaan paksuuntuneet, mutta nyt suoliston seinämät olivat normalisoituneet. Mutta käynnillä löytyikin kaksi aivan uutta huolenaihetta. Sydämen sivuääni ja möykky ylempänä suolistoa.

Sydämen sivuääni saattoi johtua kortisonin aloittamisesta. Mikäli Lilyllä olisi ollut piilevä HCM eli kissojen yleisin sydänsairaus, olisi kortisoni ollut HCM:lle bensaa liekkeihin ja saanut sen oireilemaan. Sydäntä ultrattiin samaan syssyyn, mutta ultrassa mittaukset sydänlihaksen paksuudessa osuivat ns. harmaalle alueelle. Jos HCM olisi alkanut oireilla kortisonin myötä, kaikki oli tapahtunut niin lyhyessä ajassa, ettei sydämessä välttämättä näkynyt vielä selkeitä konkreettisia muutoksia.

Vatsaontelon ultrassa oli alue, josta ei voinut ultrassa päätellä muuta kuin sen, että sitä ei olisi pitänyt olla. Vaihtoehtoja tuolle möykylle olivat:

• FGESF oli uusinut, eli suolisto olisi jälleen paksuuntunut paikallisesti. Tässä riskinä olisi se, että suoli voisi mennä umpeen paksuuntumisen takia. Tällä kertaa kohta olisi suolistossa niin ylhäällä, ettei sen poistaminen olisi mahdollista.
• Lymfooma.
• Rasvareaktio, joka johtuisi koepalojen otosta.
• Joku aivan uusi diagnoosi.
• Vierasesine, mutta toisaalta Lilyllä ei ollut taipumusta syödä mitään ei-ruokaa.
• Vierasesine, joka olisi jäänyt sinne viime leikkauksessa. Se oli kaikista epätodennäköisin vaihtoehto, mutta eläinlääkäri mainitsi sen vaihtoehdoksi, koska muutos oli sillä alueella, mistä oli myös otettu koepaloja.

Kuitenkin Lily voi paremmin kuin aikoihin. Hän oli alkanut juosta laukaten, ensimmäistä kertaa elämässään. Hän oli siihen asti ollut kipittäjä. Vaihtoehtomme olivat:

• Antaa olla ja odottaa, että tulee oireita ja sitten sen mukaan tehdä tutkimuksia ja hoitopäätöksiä. Siinä oli riskinä se, että mikäli kyseessä olisi FGESF tai lymfooma, Lilyn vointi saattaisi romahtaa yllättäen. Todennäköisesti olisin ollut ylianalysoimassa Lilyn käytöstä koko ajan.
• Leikata Lily ja saada selvyys möykystä ja käsitys Lilyn elinajasta.

Päätimme lähteä leikkauspöydälle vielä kerran.

Leikkaukseen valmistautuminen

Leikkausta varten varauduimme eutanasiaan, koska ensinnäkin Lilyllä oli nyt 4/6 sivuääni sydämessä, mikä tietenkin lisäsi anestesiariskiä. Mutta se ei ollut missään kohtaa este leikkaukselle: ajattelin, että mikäli Lily menehtyisi leikkauspöydälle sydämensä takia, se olisi kenties paras tapa luopua hänestä. Lähtö olisi kivuton, eikä minun tai avopuolisoni olisi tarvinnut tehdä päätöstä hänen elämänsä päättämisestä.

Toisekseen olin melko varma, että kyseessä olisi FGESF tai lymfooma, jolloin tilanne avatessa saattaisi olla niin raju, että olisi järkevintä tehdä eutanasiapäätös Lilyn ollessa leikkauspöydällä.

Olen päättänyt, että kun Lilystä aika jättää, vien tämän ruumiinavaukseen Helsinkiin. Saadakseni itse tietoa mutta antaakseni myös tutkittavaa eläinalalle. Niinpä laitoin kotona kylmäkallet pakastimeen, kaivoin kylmälaukun esille, tulostin valmiiksi tutkimuslähetteen ja esitäytin sen. Tutkimuslähetettä varten valitsin tuhkaamon ja uurnankin valmiiksi. :D Minun tapani käsitellä mahdollisia hyvästejä oli se, että järjestelin ja valmistelin asioita.

Leikkauspäivänä sanoin eläinlääkärille, että paras skenaario olisi se, että häneltä olisi jäänyt viime leikkauksessa sinne jotain. Kaikki todennäköisimmät skenaariot tarkoittivat sitä, että Lilyn elämä loppuisi sinä päivänä tai että elinaikaa olisi max. kuukausia.

Leikkaus

Lilystä löytyi kuin löytyikin tufferi. Eli siis steriili taitos, joka oli jäänyt sinne koepaloja ottaessa.

Repesin nauramaan niin, että yhä edelleen tätä kirjoittaessa alkaa naurattamaan koko tilanne. "Ei se haittaa", sain sanotuksi eläinlääkärille ja jatkoin nauramista. "Kyllähän se haittaa! Täähän on ihan perseestä", eläinlääkäri totesi.

Itse olin helpottunut, koska tämä oli paras skenaario. Vaikka tilanne oli kurja Lilylle ja aiheutti tälle turhaa kipua, tilanne oli (ja on) tragikoominen. Eläinlääkäri oli nähnyt paljon vaivaa sen eteen, että hän saisi Lilyn kuntoon, mutta sitten oli käynyt tällainen kämmi.

Lilyn sisäelimet olivat päättäneet tietenkin pitää tufferin omanaan, joten sen irroittamisessa oli pieni työmaa. Jos tulisi paljon verenvuotoa, Lilyn sydän sivuäänineen ei välttämättä kestäisi sitä. Mutta eläinlääkäri lähti yrittämään poistoa ja onnistui siinä.

Hyvitys

Se, että jotain jää leikkauksessa potilaan sisälle, ei ole ennenkuulumatonta, koska ihmiset näitä töitä tekevät. Mutta tällainen hoitovirhe on ääriharvinaista, eikä sitä ole syytä pelätä. Eläinlääkäri otti tästä täyden vastuun ja oli vilpittömästi pahoillaan.

Minä puolestaan ajattelin, että onpa hyvä, että tämä tapahtui minun kissalle. Joku toinen omistaja olisi voinut viedä eläinlääkärin ja varmaan koko klinikan raastupaan ja antanut haastatteluita medioille. (Haastattelut ovat siinä mielessä ongelmallisia, että eläinlääkärit eivät voi puolustaa itseään tietosuojan takia.)

Koska olen opiskellut klinikkaeläinhoitajaksi, tiedän hyvin, kuinka rankkaa eläinlääkärin työ on ja että eläinlääkäreillä on kohonnut itsemurhariski. Tiesin, ettei eläinlääkäri ollut tietenkään tahallaan jättänyt Lilyyn tufferia. Tapahtuma oli hänellekin järkytys - huomattavasti isompi järkytys hänelle kuin minulle. Kuten sanottu, melkeinpä kaikki muut skenaariot olisivat tarkoittaneet Lilyn eutanasiaa heti tai muutaman kuukauden sisällä.

Kun odotin Lilyn leikkauksen päättymistä, mietin, että jos Lily tähän kuolee, en voisi siltikään olla vihainen eläinlääkärille. Hän oli jo pari vuotta ollut Lilyn hoitava lääkäri ja olin voinut huomata, että hänelle oli tärkeää saada Lily kuntoon. Kun ultrassa löytyi möykky, minä en edes yllättynyt - olin kai tottunut siihen, että aina löytyy jotain. Mutta eläinlääkäriä löydös harmitti: hän oli niin toivonut, että Lily olisi nyt kunnossa.

Luonnollisesti emme maksaneet Lilyn leikkauksesta penniäkään, emmekä seuraavasta kontrollistakaan. Eläinlääkäri oli koko viikonlopun sähköpostitse minuun yhteydessä tiedustellen Lilyn vointia ja keskustellen kipulääkityksestä. Sain kaiken tarvittavan tuen ja enemmänkin.

Kontrolli

Kuukausi leikkauksen jälkeen Lily ultrattiin jälleen. Sivuääni oli 1/6 ja todennäköisesti enää vain stressiperäistä. Tufferi oli siis kuivattanut elimistöä ja sydämen sivuääni johtui kuivumisesta. Kuivuminen voi myös paksuntaa sydänlihasta, kun verivolyymi pienenee ja sydänlihas ei ole normaalissa venytyksessä. Siksi Lilyn HCM-mittaukset olivat "harmaalla alueella". Kun sitten tufferi oli poissa, verivolyymi ja sydänlihas palautuivat.

Eläinlääkäriä oli eritoten huolettanut Lilyn haima, sillä haima on erityisen herkkä sisäelin: se saattaa tulehtua jo pelkästä koepalojen otosta. Lilyn haima kuitenkin tokeni leikkauksesta äärettömän hyvin.

Summasummarum tällainen juonenkäänne osui Lilyn terveyshistoriaan. Kaikki on nyt hyvin. Lily voi hyvin, eläinlääkärin kanssa on hyvät välit ja toivon mukaan eläinlääkärin syyllisyys alkaa ajan kanssa helpottaa. Lilyllä jatketaan kortisonia CIE:n hoitoon ja seuraavaksi kokeillaan, pärjäisikö Lily pienemmällä kortisoniannoksella.

Kertauksena: Lilyltä löytyi möykky syksyllä 2022, minkä takia Lilylle tehtiin suoliresektio. Patologin tulokset paljastivat Lilyllä FGESF:n. Samaisessa tekstissä olen kertonut suoliresektiosta toipumisesta. Suoliresektion jälkeen Lilyä ultrattiin noin 3kk välein, ja lopulta päädyttiin ottamaan koepalat talvella 2023. Tällöin Lilyllä varmistui CIE.