Kahden kodinvaihtaja-kissan tarina

Kodinvaihtaja-termiä käytetään, kun kissa on kertaalleen asunut kodissa, jossa sen olisi alunperin ollut tarkoitus elää loppuelämänsä. Tilanteista riippuen ihmisillä on kissasta luopumiseen hyviä ja huonoja syitä. Ja toisinaan kissan uusi omistaja ei saa tietää varsinaista syytä, vaan tekosyitä. Dewin blogissa on kerrottu esimerkkejä siitä, millaisten asioiden takia kissalle etsitään uutta kotia.

Ystäväni bongasi taannoin ilmoituksen kahdesta Sfinx-kissasta ja kiinnostui näistä, sillä oli pidempään halunnut kissoja ja hänellä oli kokemusta karvattomista kissoista. Kissojen omistaja Miia* (nimi muutettu) oli itse mukana kissojen kasvattamisessa, ja hän vaikutti olevan hyvin avoin kaikesta: hän kertoi kissojen kantavan herpesvirusta ja kertoi herpeksen oireilusta ja miten herpes saattaa alkaa oireilla esimerkiksi muuttostressin myötä.

Kissat olivat emo ja sen aikuinen pentu. Emo, Ebony* (nimi muutettu), oli 7-vuotias, mutta tullut omistajalleen vasta 8 kuukauden iässä. Ramla* (nimi muutettu) puolestaan oli nyt 2-vuotias.

Miia kertoi hänen perheenjäsenen allergian pahentuneen vuosien saatossa, minkä takia hän etsi kaikille kissoilleen uutta kotia (Ramlan ja Ebonyn lisäksi heillä oli muitakin kissoja). Miia kirjoitti sydäntäsärkevästi, miten kissoista luopuminen tekee pahaa ja pahoitteli sitä, että kertoo niin pitkästi kissoista ja kyselee niin paljon. Se herätti luottamusta sekä ystävässäni että minussa.

Kysymyksiä omistajalle, joka luopuu kissastaan

Ennen kissojen tapaamista ystäväni kysyi minulta neuvoja, mitä kysyä omistajalta. Laadin hänelle listan:

  • Miksi kissoille etsitään uutta kotia?
  • Miksi emoa ja pentua ei ole erotettu toisistaan, näkyykö niiden emo-pentu-suhde vielä jotenkin?
  • Mitä kissat ovat tottuneet syömään, ja millaista hiekkaa ja vessaa käyttämään?
  • Millaisiin rutiineihin ovat tottuneet?
  • Onko jommallakummalla jotain selkeitä stressin aiheuttajia tiedossa?
  • Millaisista leikeistä ja leluista tykkäävät?
  • Miten he mahtavat suhtautua muuttoon, onko esim. ollut sijaisaggressiota?
  • Millaisessa ympäristössä kissat ovat tottuneet ulkoiluun?
  • Onko kissojen kanssa jotain perusasioita, joita tarvitsee kehittää? Esimerkiksi kynsien leikkuu, korvien käsittely jne?
  • Ihonhoitovinkit, kun kyseessä karvaton kissarotu
Kissojen tapaaminen

Hyvä merkki oli se, että Miia halusi ensiksi, että kissoja käytäisiin tapaamassa. Ystäväni kävi heillä kotonaan katsomassa kissoja miehensä ja lapsensa kanssa. Kissat olivat rauhallisia ja ihmisläheisiä, hengailivat koko vierailun ajan ihmisten sylissä tai vieressä sohvalla. Rauhallisuus saattoi johtua siitä, että perheen lapset eivät olleet paikalla.

Miia kertoi, että Ebonyn ollessa 5 vuoden ikäinen se oli sterilisoitu, ja tämä oli puhkaissut Ebonylla ruoka-aineallergian, minkä takia kissalla oli erityisruokavalio. Mikäli Ebony söi jotain muuta, se näkyi ihottumana. Ebony oli omistajan sanoin ollut muutoin koko ikänsä terve.

Ramlaa ei oltu steriloitu, mutta Miia suositteli sitä, kun ystäväni ei suostunut siihen, että Ramla tulisi heille sijoituskissana. Ramlalla ei ollut ruoka-aineallergioita, mutta se söi enimmäkseen Applawsin kuivaruokaa.

Toinen hyvä merkki oli se, että Miia halusi ennen luovutusta käyttää itse kissat eläinlääkärissä rokotuksilla ja terveystarkastuksessa. Lisäksi Miia halusi luovuttaa kissojen mukana kunnon arsenaalin kissojen tarvikkeita ja ruokaa.

Varoitusmerkit eli red flagit
  • Miia väitti kivenkovaa steriloinnin aiheuttaneen Ebonylle ruoka-aineallergian, mikä on kyllä äärimmäisen harvinaista.
  • Ebonya pidettiin vain erityisruokavaliolla, eikä tälle yritetty löytää muita sopivia ruokia.
  • Ebony oli selvästi ylipainoinen. Niin ylipainoinen, että minusta kissa näytti käpylehmältä. Eikä niinkään kuusenkävystä tehdyltä vaan männynkävystä tehdyltä käpylehmältä.
  • Miia oli kommentoinut Ebonyn ylipainoa, että sen voi halutessaan laittaa laihdutuskuurille. Todellisuudessa Ebonyn tilanne oli se, että sen ylipaino oli hengenvaaraksi sen terveydelle.
  • Miia oli alunperin viestitse ehdottanut, että Ramla olisi sijoituskissa, jolla teetettäisiin vielä pennut. Ystäväni ei onneksi ollut suostunut tähän. Hyvä merkki oli se, että Miia halusi sitten itse rokotuksen ohessa myös sterilisoida Ramlan.
  • Miia kertoi, että Ramlaa voisi pitää vapaallakin ruokinnalla. Jokainen vastuullinen kissanomistaja - ja varsinkin kasvattaja - tietää, että ruokinta kannattaa aina pitää aktivointikeinona ja vapaan ruokinnan myötä kissa alkaa herkästi syödä tylsyyteen. Lisäksi rutiinit tuovat turvaa ja vähentävät stressiä.
  • Ystäväni näki Miian kotona vain yhden hyvin pienen kiipeilypuun, vaikka sillä hetkellä asunnossa asui neljä kissaa.
  • Kissoista ei sentään pyydetty samansuuruista hintaa kuin mitä Sfinx-pennuista, mutta ottaen huomioon Ebonyn iän ja tulevat ongelmat, kissat olivat silti ylihinnoiteltuja.
Kissojen luovutus uuteen kotiin

Ystäväni haki Ebonyn ja Ramlan kotiinsa. Miia kertoi, että kissojen hampaat olivat ok, mitä nyt Ebony tarvitsisi jossain kohtaa hammaskiven poiston. Kissojen mukana tuli rekisterikirjat ja rokotuskortit.

Kun kissoja mentiin hakemaan, luovutus tehtiinkin vain pihalla. Kissat olivat valmiina kopissaan eikä sisälle kutsuttu. Tällöin erona oli se, että kotona oli sekä lapset että mies. Toisaalta tämä ei herättänyt suuria epäilyksiä: olivathan he olleet pari viikkoa sitten heillä kolmisen tuntia kylässä.

Red flagit, jotka huomattiin jälkikäteen
  • Miia oli kuvaillut kissoja parhaiksi ystävyksiksi, ja se oli ollut yksi syy, miksi Ramla oli jäänyt pentueesta heille. Näin ei kuitenkaan ollut: kissoilla on kyllä hyvät välit, mutta eivät ne mikään erottamaton parivaljakko ole.
  • Kun ystäväni oli kysynyt leluista ja leikittämisestä, oli Miia kertonut näiden mieluiten vain painivan. Mutta jo ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa kissoja leikitettiin monilla eri tavoin. Oli selvää jo alusta asti, että kissojen aktivointi oli ollut aikaisemmassa kodissa 0.
  • Miia oli väittänyt kissojen tottuneen pesemiseen, mutta todellisuudessa Ramla ei ollut lainkaan sujut pesun suhteen. Lisäksi ensimmäisten päivien aikana ystäväni sai oikeasti käsityksen, miten likaisia kissat olivat. Kun kissat olivat olleet vaikka sängyssä, lakanaan jäi sellaiset jäljet, kuin sen päällä olisi hypitty kuraisilla kengillä ja annettu sitten kuivua. Ebony oli tottunut pesemiseen, mutta kissassa oli niin paljon pinttynyttä likaa, että siitäkin huomasi pesemisen laiminlyömisen. Lopulta Ebonysta saatiin pinttyneetkin liat pois, kun ensiksi kylpyhuoneessa päästettiin kuuma vettä niin, että koko huone höyrystyi ja laitettiin shampoot vaikuttamaan huoneen ollessa vesihöyryssä.
  • Uudessa kodissaan kissat saivat ison kiipeilypuun ja kiipeilyseinän. Kun kissojen kömpelyys huomattiin, saimme varmuuden siitä, että aikaisemmassa kodissa ei ollut ollut sen enempää kiipeilymahdollisuuksia kuin se yksi pieni puu.
  • Joitakin viikkoja muuton jälkeen ystäväni oli noteeranut, miten paljon Ebony raapi korviaan, vaikka ne putsattiin joka toinen päivä. Ystäväni vei kissan eläinlääkäriin, ja kas, sieltä löytyi pitkittynyt korvatulehdus. Lisäksi eläinlääkärissä paljastui, että Ebony ei tarvinnut vain hammaskivenpoistoa joskus tulevaisuudessa, vaan mahdollisimman pian hammasröntgenin ja sen mukaan poistot, sillä kissalla oli suussaan hammassyöpymää.
  • Miia paljasti luovutushetkellä, että Ramla oli myös ulkoillut valvomatta.
Kasvattajalta saatu tuki - tai sen olemattomuus

Kuukausi muuton jälkeen ystäväni kutsui kylään ystävänsä ja tämän kissan. Tarkoituksena oli, että vieraileva kissa olisi esimerkiksi makuuhuoneeseen suljettuna ja näin vähitellen kyläilyjen yhteydessä saataisiin kissat ystävystymään. Kuitenkin pelkästään jo tämä aiheutti Ebonylle ja Ramlalle stressiä siten, että sijaisaggressio puhkesi. Yksinkertaistettuna siis he purkivat toisiinsa sen aggression, mitä vieraileva kissa oven takana heissä synnytti.

Luonnollisesti ystäväni meni aivan hajalle tästä ja kysyi neuvoja sekä minulta että Miialta palauttaakseen kissojen välit entiselleen. Siinä missä minä ohjeistin kissojen täyseristämistä toisistaan ja vähitellen kissojen palauttamista yhteen (lukuvinkki: Kun kissa tulee -tekstin tutustuttamisohjeet), Miia oli vakaasti sitä mieltä, että kissat kyllä selvittelisivät keskenään välinsä. Vaikka tilanne oli se, että Ebonya ja Ramlaa ei voinut pitää samassa tilassa ilman tappelua, ja ystäväni (ihan aiheesta) pelkäsi sitä, että kissat onnistuisivat vahingoittamaan toisiaan niin pahasti, että joutuisivat sen takia eläinlääkäriin. Muutaman päivän täyseristämisen jälkeen ja feromonisuihkeen avulla tilanne korjaantui.

Kissojen todellinen kunto

Tiivistetysti siis, ystäväni hankki kaksi perustervettä nykyään vain lemmikkinä toiminutta Sfinx-kissaa ihmiseltä, joka oli myös ollut kasvatustoiminnassa mukana. Tai kuka tietää, vaikka olisi edelleen, sillä somen perusteella he eivät luopuneetkaan kaikista kissoistaan.

Molempien kissojen korvien ja ihon hoito oli pahasti laiminlyöty, ja kissat olivat kauttaaltaan pinttyneen likaisia. 2-vuotias Ramla ei ollut edes tottunut pesemiseen.

7-vuotiaalla Ebonylla oli pitkittynyt korvatulehdus ja suun kunto oli sellainen, että sieltä oli kokonaan syöpynyt pois hampaita. Silti Miia oli väittänyt, että Ebony "vain tarvitsee jossain kohtaa hammaskiven poiston". Kissa oli hengenvaarallisen ylipainoinen ja vähän väliä ihottumalla, kun se oli syönyt muiden kissojen ruokia. Nyt sen korvat ja hampaat ovat hoidetut, painoa on tippunut hyvään tahtiin ja sopivia proteiinejakin on löytynyt, minkä johdosta Ebony ei ole enää pelkällä kuivaruualla.

Ystäväni uskoi Miian olevan vastuullinen kissanomistaja. Minäkin uskoin, että hän oli hyvä kissanomistaja, joka oli vain tullut sokeaksi Ebonyn huomattavalle ylipainolle. Todellisuudessa Miia tienasi sievoisen summan rahaa ja hänen mielenkiintonsa kissoja kohtaan lopahti täysin parin kuukauden jälkeen.

Olemme onnellisia, että Ramla ja Ebony pääsivät hyvän hoidon pariin ja saavat nyt runsaasti rakkautta ja aktivointia. Mutta tarina opettakoon sen, että miten kissanomistaja voi onnistua saamaan itsensä näyttämään niin vastuulliselta: Miia kun itse halusi hoitaa kissojen rokotukset ja Ramlan steriloinnin. Voimme vain toivoa, että Miialle sittenkin jääneet kissat ovat leikkautettuja.

Kommentit