Kissan turvallinen ulkoilu

Ulkoilu on hyvä keino aktivoida kissaa, mutta miten sitä voi toteuttaa vastuullisesti? Kissan ulkoiluun on monia tapoja, jotka takaavat kissan turvallisuuden sekä ottavat huomioon luonnoneläimet, muut kissat, naapurit ja niin edelleen. Tässä tekstissä käsittelen erilaisia ulkoilun muotoja ja sitä, miten kissaa voi esimerkiksi totuttaa ulkoiluun.

Kissan ulkoilussa itse liikunta ei välttämättä ole keskeisin pointti. Vaikka kissat tarvitsevat liikuntaa, ne eivät ole kestävyysurheilijoita. Kissat eivät ole maratoonareita, vaan spurttailijoita. (Lukuvinkki: eläinlääkäri Johanna Lankilan Kissan ympäristötarpeet -blogiteksti.) Ulkoilu tarjoaa kissalle myös muilla keinoin aktivointia: uudet hajut, vaihtuva ympäristö, erilaiset äänet ja niin edelleen. Ylipäänsä ulkona riittää kissalle paljon stimuloivia ärsykkeitä kaikille aisteille.

Kissan ei myöskään tarvitse toteuttaa saalistusviettiään luonnoneläinten kustannuksella, vaan saalistusviettiä voi hyödyntää kissan leikittämiseen ja omistajan kanssa suhteen & luottamuksen rakentamiseen. Olisikin tärkeää, että kissaa leikitettäisiin aina ennen ruokailua, jolloin ruoka-annos olisi saatu "ansioituneesta saalistamisesta". Tämä toki riippuu siitä, kuinka voimakas saalistusvietti kissalla on  se kun on yksilöllistä.

Missä tahansa ulkoilumuodoissa pitää muistaa tärkein: kissan siruttaminen & sirun rekisteröinti. On kissasi tiedot sitten turvasiru.fi:ssä, siruhaku.fi:ssä, kanta.pet:issä, mikrosiru.com:issa, Kissaliiton mikrosirurekisterissä tai vaikka kaikissa edeltävissä tietokannoissa, pidä huolta, että rekisterissä on ajankohtaiset yhteystietosi.

Zellalle ulkoilu on ennen kaikkea uusien asioiden haistelua. Hyödynnän Zellan kanssa hajuaktivointia monissa asioissa. Kun tuon kotiin ostoksia, hän saa haistella ne läpi, ja kun kaadan itselleni vaikka kupillisen kahvia, annan Zellan haistaa kahvia. Kun teen ruokaa, annan Zellalle haisteltavaksi raaka-aineita siten, ettei hän pääse koskemaan niihin. Zella aniharvoin yrittää syödä kädestä, vaan ennemmin nyrpistää nenäänsä hajuille.

Valjasulkoilu

Kissan totuttaminen ulkoiluun on luonnollisesti helpompaa silloin, kun kissa on käsiteltävissä. Koska kissa on pentuna uteliaampi, on kissan totuttaminen muun muassa valjaisiin silloin todennäköisesti helpompaa ja siten nopeampaa. Kuitenkin myös aikuisen kissan voi yhtä lailla opettaa valjaisiin. Tiivistetysti askeleet valjasulkoiluun ovat:

1. Hanki turvalliset valjaat. Omien kokemusteni mukaan pelkät naruvaljaat ovat huonot, sillä vaikka ne olisivat tiukasti kiinni, säikähtäessään kissa pystyy nanosekunnissa rimpuilemaan itsensä irti valjaista. Itse suosin jämäkämpiä valjaita, ja mikäli kissan ylle vain onnistuu saamaan ennemmin haalaria muistuttavan valjas-viritelmän, aina parempi. On myös tärkeää tarkistaa, ettei hihnan lukitus valjaisiin ole ihan pilipalikamaa. Meillä on käytössä Rukka-valjaat.

2. Totuttele valjaisiin kissan tahtiin. Jos kissa on rohkea ja helposti käsiteltävissä, kykenet kenties vain sujauttamaan valjaat kissan ylle. Mikäli kissa on arka ja epäileväinen tarkoitusperistäsi, totuta kissaa valjaisiin hitaasti esim. ruokailun yhteydessä. Joskus pitää aloittaa niinkin alusta, että valjaat vain sijaitsevat ruokakipon vieressä, ja näin ruuasta saatu positiivinen kokemus yhdistyy vähitellen valjaisiin.

Kissalle voi laittaa valjat vain puolittain päälle, ottaa pois ja palkita herkulla. Ja sitten toistaa tätä tapahtumaketjua. Kun tämä alkaa sujua (päivien, kenties viikkojen kuluessa), voi valjaita laittaa päälle, ottaa pois, laittaa päälle ja niin edelleen  muistaen aina palkita reippaudesta. Seuraava askel on laittaa valjaat kunnolla kissan ylle ja vähitellen pidentää aikaa, kun kissa on valjaissa. Tärkeää on, että ennen ulkoilua valjaisiin totutellaan sisällä, tutunhajuisessa turvallisessa ympäristössä.

3. Totuttele myös ulkoilmaan kissan tahtiin. On yksilöstä riippuvaa, miten kissan kanssa kannattaa aloittaa ulkona käyminen. Turvallisin vaihtoehto on viedä kissa (tarvittaessa peitetyssä) kantokopassa rauhalliseen ympäristöön. Eli vaikkapa keskelle metsää, jossa kissa ei vahingossakaan näe ihmisiä, koiria, autoja tai kuule mitään yllättävää. Itse ulkoiluun totuttelu on jo jännittävää, ja jos kissa säikähtää esim. autoa tai vieraita ihmisiä, saattaa ulkoiluhaaveet vesittyä pitkäksi aikaa. Muistathan, että vaikka kissa kotona tulisi tervehtimään vieraita ihmisiä innoissaan, ulkona vieraat ihmiset saattavat pelottaa.

Zellan kanssa valjasulkoilu onnistuu helpoiten mökkeillessä, kun käytännössä äänimaisema käsittää vain tuulen ja lintujen viserryksen. Vaikka kotopuolessa on lähimetsä, sinne kuuluu liian selvästi esim. liikenteen äänet.

Jälleen kerran, eteneminen riippuu yksilöstä. Toinen kissa saattaa olla valmis poistumaan kopasta jo ensimmäisellä kerralla, toinen kissa puolestaan saattaa pysytellä kantokopassa useiden ulkoilukertojen ajan. Useimmiten kannattaa välttää kissan syliin ottamista, sillä kun on täysin kissan päätettävissä, liikkuuko se vai ei, kontrolli pysyy kissalla. Näin ollen sille ei tule lisästressiä kontrollin menettämisestä.

Mikäli kissa ei ole tottunut kantokoppaan, kissa kannattaa samaan tapaan totuttaa kantokoppaan niin kuin valjaisiin, reppuun tai rattaisiin. Dewi ry:n aktiivi Jenny on kirjoittanut yhdistyksen blogiin tekstin kissan kantokoppatreenistä.

4. Anna kissalle aikaa. Ensimmäisillä ulkoilukerroilla kannattaa varautua siihen, ettei kissa liiku juurikaan. Stressin takia kissaa ei välttämättä kiinnosta herkut ja omistajan sanat kaikuvat kuuroille korville. Tämä johtuu siitä, että kissa on yhtäkkiä täysin uudella reviirillä ja se periaatteessa yrittää hahmottaa kaiken mahdollisen aistittavissa olevan. Mikäli kissa on sitä tyyppiä, joka pysyttelee kopassa tai sen välittömässä läheisyydessä, kannattaa ulkoilukerrat suunnata ainakin alkuun aina samalle alueelle. Kun kissa alkaa reipastua ulkona, voi alkaa harjoitella eteenpäin, ihmisen haluamaan suuntaan kulkemista. Ulkoillessa kannattaa tällöin olla kissan kanssa kaksi tuttua ihmistä, joista toinen esim. ruualla houkuttelee kissaa haluttuun suuntaan tai palkitsee tätä herkuilla toivotusta käytöksestä.

Ulkona kannattaa välttää kissan syliin ottamista, jotta kontrolli liikkumisesta & etenemisestä pysyy kissalla. Olemme huomanneet, että kun olemme ulkona kyykyssä Zellan vierellä, hän saattaa aluksi hakeutua itse syliin tai olkapäille - kenties siksi, että siinä kohtaa me olemme turvallisia tuttuine hajuinemme muutoin vieraassa ympäristössä.

Kantoreppu ja lemmikkirattaat

Kissa saattaa ulkona valjaissa olla erittäin stressaantunut, kun niin sanotusti "koko maailma on avoinna". Kissa saa turvaa tutuista hajuista, minkä takia esimerkiksi muuttaessakin kannattaa kissa sijoittaa yhteen huoneeseen tuttujen tavaroiden kanssa. Sama logiikka pätee ulkoilussakin. Kun kissaa vie ulos repussa, rattaissa, kantolaukussa tai vaikka kuljetuskopassa, kissa on tuttujen hajujen ympäröimänä.

Teemme Zellan kanssa rattaissa jopa parin tunnin lenkkejä - toisinaan hän nukahtaa rattaisiin, mikä kertoo siitä, että hän pystyy oikeasti olemaan rento rattaissa. Pidemmillä kärrylenkeillä rauhallisessa ympäristössä saatamme avata kärryt ja antaa Zellalle mahdollisuuden valjasulkoiluun. Hän kuitenkin yleensä pysyttelee ennemmin rattaissa. Lilyn kanssa puolestaan tehdään vasta 15 minuutin reissuja.

Repussa ja rattaissa kyyti on kissalle tosin tasaisempaa kuin esim. kantokopassa. Näissä ulkoilumuodoissa on myös se etu, että niiden kautta omistaja saa enemmän liikuntaa. Kissa voi toki valjaissa liikkua ja jopa juosta reippaasti, mutta ainakin valjasulkoilua aloitellessa ulkoilukerrat saattavat olla paljon sitä, että istutaan ja haistellaan ilmaa. Tai hytistään häntä koipien välissä.

Jotta repussa tai rattaissa olisi tutut ja turvalliset hajut, pitää niihin totutella sisätiloissa vähitellen. Jos kissaa ei kiinnosta haistella uusia asioita läpi, voi kiinnostusta herätellä asettelemalla reppuun/rattaisiin herkkuja tai kissanminttua. Tai sinne voi siirtää koko ruokailun. Tärkeää on, että et ole vieressä tuijottamassa, mitä kissa tekee, vaan että kissa saa rauhassa aikaa tutustua uuteen asiaan. Kärsivällisyys on valttia.

Ostimme alkuun edullisimmat lemmikkirattaat, sillä emme tienneet onnistuisiko kärryttely ja kuinka kauan oma mielenkiintoni kestäisi. Suunnitelmana on nyt kuluttaa nämä ns. loppuun ja panostaa sitten ergonomisempiin rattaisiin, joissa on kunnon pyörät ja joiden työntöaisa on säädettävissä. Sporty Pet Stroller -rattaat ovat kyllä hyvät ensikärryt: ne ovat kevyet, menevät kasaan, sisältävät juomatelineen ja vievät eteisemme nurkassa noin 50x80cm alueen.

Meillä sekä rattaat että reppu ovat tulleet Zellalle sen verran tutuiksi, että hänet löytää niistä usein päiväunilta. Olemme siis onnistuneet luomaan näistä Zellalle turvalliset, kivat pesät. Zellalla on suuri eläinlääkäripelko, minkä takia joka kerta koppaan, reppuun tai rattaisiin suljettaessa hän on skeptinen sen suhteen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siksi Zella ei halua tulla suljetuksi minnekään, vaikka kuitenkin ulkona tykkää olla rattaissa ja repussa  hänen pitää vain saada varmuus, että emme lähdekään eläinlääkäriin.

Lemmikkireppuja ja/tai -rattaita saa mm. Zooplussasta, Mustista ja Mirristä, Willistä, Peten Koiratarvikkeesta, Bitibasta, Preecosta ja niin edelleen.

Sightseeing-kantoreppua on yllättävän mukava kantaa. Vatsan kohdalle tulee vielä klipsilukitus, jolloin kyyti on entistä tasaisempaa kissalle.

Ulkotarhat ja lasitetut/verkotetut parvekkeet

Kissat putoilevat parvekkeilta tuon tuosta, joten taataksesi kissallesi mahdollisimman turvallisen parveke-ulkoilun, kannattaa parvekkeen olla lasitettu tai verkotettu. Maksimoidaksesi kissan aktivointia, kannattaa parvekkeelle/ulkotarhaan järjestää kiipeily- ja piilopaikkoja, ja silloin tällöin vaihtaa järjestystä tai sisustusta.

Parvekkeen tai takapihan ovesta saattaa tulla ongelmallinen, sillä kun kissan reviiri laajenee, kissa saattaa haluta, että ovi olisi koko ajan auki. Kissa kun haluaa olla tietoinen reviiristään, eivätkä ne siksi pidä suljetuista ovista. On myös kissoja, joille on yksi hailee, onko ovia kiinni vai auki - varsinkin, jos omistaja ei ole suljetun oven takana.

Zellan ollessa pieni asuimme kerrostaloasunnossa, jonka parvekkeen verkoitimme. On olemassa myös rautalangalla vahvistettuja parvekeverkkoja, jotka kestävät paremmin puremista. Jos kissalla on aluksi mielenkiintoa purra verkkoa tai yrittää kiipeillä verkkoa pitkin, kannattaa kissalle esim. sähistä joka kerta, kun se yrittää tehdä niin. Näin kissa oppii, ettei verkkoon saa koskea. Lukuvinkki: Älä sumuta kissaa suihkepullolla -blogitekstini.

Jos kissa on sen tyyppinen, että se vaatii äänekkäästi ruokaa tai alkaa raapia auki ovea, joka normaalisti on auki, kissan parveke- tai tarhaulkoilua kannattaa harjoitella. Älä päästä kissaa parvekkeelle/tarhaan, kun se huutaa oven takana, sillä vaarana on, että kissa alkaa esim. öisin huutamaan sinua hereille. Avaa ovi tietyksi ajaksi kerrallaan tiettyyn aikaan päivästä.

Jos kissaa tarvitsee rohkaista parvekkeelle tai tarhaan, liitä ulkoilu ja ruokailuhetki yhteen. Jos kissa puolestaan haluaisi muuttaa uudelle laajennetulle reviirilleen, liitä ulkoilut sellaiseen ajankohtaan, että vasta sen jälkeen on ruokailuhetki. Meillä kotona Zellan kanssa opeteltiin parvekeulkoilun yhteydessä temppuja. Jos hän halusi parvekkeelle, pyysin tassua tai menemään maaten, ja palkinnoksi avasin oven.

Parvekeverkkoja saa mm. Zooplussasta, Mustista ja Mirristä, Willistä, Peten Koiratarvikkeesta, Bitibasta, Verkkokauppa.com:ista ja niin edelleen.

Lily ja Fiina ovat parvekkeella erityisesti silloin, kun sinne paistaa aurinko. Parvekkeemme on lasitettu ja olemme kylmempiä ilmoja varten ostaneet parvekkeelle infrapunalämmittimen Motonetistä.

Kissan telttailu

Tämä voi olla oma keksimäni ulkoilumuoto. Koska aktiivisin, mutta stressiherkin kissamme Zella on paljon rohkeampi tuttujen hajujen ympäröimänä, ostin mökkeilyä varten isolle koiralle tarkoitetun kevythäkin. Kun olemme mökkeilleet tai olleet anoppilassa (eli omakotitalossa), Zella on hengaillut pihalla tuossa kevythäkissä haistellen ilmaa ja katsellen uutta ympäristöä. Kevythäkki on sen verran suuri, että sinne saa tarvittaessa kissanvessan ja muutakin, ja Zella on toisinaan niin rentona kevythäkissä, että alkaa nukkua siellä, kun uuden tarkkailun ei enää kiinnosta.

Meidän "telttamme" on First Class Basic -kevythäkki ja suurinta kokoa mitä oli saatavilla.

Telttailuun totuttelimme ensin sisällä, jotta saimme häkkiin tuttuja hajuja. Kevythäkki oli pidempään olohuoneessamme sisustuselementtinä. Siellä oli toisinaan yksi ruokalautasista, joka täyttyi aamuin illoin, ja toisinaan pidimme siellä aktivointilelua, jossa oli kuivaruokaa.

Mökkeillessämme laitoimme Zellan ensiksi sisällä kevythäkkiin ja kannoimme sitten häkin ulos. Nykyään, kun olemme esimerkiksi mökillä, kevythäkki voi olla valmiiksi ulkona, ja kannan Zellan sinne sylissä. (Varmuuden vuoksi valjaissa & hihnassa, sillä kun "maailma on avoinna", Zella on niin säikky, että saattaisi silmänräpäyksessä vain kadota.) Minun ei tarvitse erityisesti laittaa Zellaa häkkiin, sillä pelkotärinä loppuu, kun lähestyn häkkiä ja hän menee sinne mielellään.

Tässä on havaittavissa muutos Zellassa. Kun tila on rajattu, hän nukkuu tyytyväisenä teltassaan. Kun yksi seinä on avattu ja hänellä olisi mahdollisuus tulla tutkimaan paikkoja, rentous on tipotiessään.

Aihetta sivuten kannattaa lukea myös tekstini "Kissa on lemmikki, ei luonnoneläin" sekä "Kissa ja hiirestäminen".

Kommentit