12. marraskuuta 2018

Ero


En mä pysty hengittämään.                                                          
                            Tuntuu, että kuolen.
Mutta kyllähän mä hengitän,

                                              enkä mä tähän kuole.


                                                                             Miksi unohdan sen koko ajan?


Joka aamu alkaa itkulla,                                             
päivät samalla kaavalla.                                             
              
Joskus itku jatkuu iltaan,                                              
joinain päivinä vähän helpottaa.                                                            

                                                        Miten tämän saa loppumaan?


Miten tunteet voi olla niin vahvoja,
että niiden voima pysäyttää kaiken?


Välillä tuntuu siltä,                                                                                                                   
että mua voisi puukottaa.                               
            
                                                                                      Mä en tuntisi mitään.


Miksi mun henki ei kulje?                                                         
Mitä jos sittenkin kuolen?                                 


               Särkyneen sydämen oireyhtymä.
                                                                        Jos sydämeni sittenkin lakkaa lyömästä?


Valo on tunnelin päässä,                                                                                                
kyllä mä sen tiedän.                                                                                                     

                                       Mun tarvitsisi vain koko ajan se nähdä.



Universumille kiitos Netflixistä.                                                                                                                                  


2 kommenttia:

  1. Oot hyvä kirjoittaa! Mun blogi on taas semmonen et kaikki teksti tulee suoraan ajatuksista, ei oikeinkirjoitusta tai loppusointuja - todella rauhoittava tapa kirjottaa. tätä blogia alan seuraamaan! koskettavaa luettavaa<3

    'en tahtoisi vielä kuolla' https://mustamaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kauniista sanoista! <3 Käyn tsekkaamassa sun blogin. :)

      Poista