Kissojen hammasterveys

Ensimmäisessä hammastekstissä käsitellään sitä, millaiset ovat kissan terveet hampaat, milloin maitohampaat vaihtuvat pysyviin, millaisia erilaisia purentavikoja voi olla ja millaisia hammasongelmia kissoilla voi suussa olla: hammaskivi, ientulehdus, suutulehdus, parodontiitti ja hammassyöpymät. Myöhemmin blogissa tullaan syventymään mm. erikseen parodontiittiin, hammassyöpymiin sekä hammasmurtumiin.

Terveet hampaat

Terveet hampaat ovat valkoiset, puhtaat eikä niissä ole hammaskiveä. (Värjäymät eivät välttämättä ole hammaskiveä tai viittaa muutoinkaan hammasongelmiin.) Hampaiden purenta on normaali, hampaat eivät ole työntyneet ulospäin eivätkä peittyneet ikenen alle. Pysyvät hampaat eivät heilu. Ikenet eivät punoita, eivät ole turvoksissa eikä niissä ole liikakasvua.

Terveet pysyvät hampaat

Maitohampaat

Maitohampaat

Kissalla hampaiden vaihtuminen alkaa 3 kuukauden iässä ja hyvä muistisääntö on, että 7 kuukauden ikään mennessä hampaiden tulisi olla vaihtuneet. Yleensä hampaiden vaihtuminen sujuu itsekseen, mutta erityisesti kulmahampailla "on vaikeuksia" lähteä pois pysyvän hampaan tieltä.

Maitohammas tulisi poistaa hammaslääkärissä pysyvän hampaan tieltä, kun pysyvä hammas on jo puolet maitohampaan koosta. Jos poistoa ei tehdä, riskinä on purentavika ja alttiudet hammaskiveen ja tulehdustiloihin. Nämä ovat haastavia poistoja, koska pennun suussa on niukasti tilaa instrumenteille. Juurten täydellinen poisto vaatii useimmiten leikkauksellisen toimenpiteen. Mahdollisena komplikaationa on pysyvän hampaan vaurioituiminen.

Bartilla oli ehtinyt tulla tuplayläkulmurit. Maitokulmurit poistettiin.

Purentaviat

Purentavika voi johtua monista eri syistä:

• Alapurenta eli alaleuka on pidempi: tämä on tyypillistä esim. brakykefaalisissa roduissa eli jalostuksellinen ongelma.
• Yläpurenta eli yläleuka on pidempi: tämä on harvinaisempi kuin alapurenta, koska alaleuka kasvaa pidempään.
• Hampaiden epäjärjestys.
• Hypodontia eli hammaspuutokset. Yleensä yksi tai useampi välihammas puuttuu, tämä voi olla periytyvää ja jalostuksesta johtuvaa.
• Hyperdontia eli liikaa hampaita. Yleensä ylimääräisiä hampaita on etu- ja välihampaissa tai kyseessä on maitohampaat, jotka eivät ole irronneet ja joita ei ole poistettu. Myös liian myöhään poistetut maitohampaat voivat olla purentavian syynä.

Purentavioissa hampaiden luonnollinen puhdistuminen pureskelun seurauksena huononee, jolloin mm. hammaskiveä kertyy ja parodontiittia kehittyy herkemmin. Kun purenta ei ole kohdillaan, hampaita saattaa painaa kipeästi esim. kitalakeen, jolloin hampaita joudutaan poistamaan.

Eilalla ja Maunolla huomattiin noin 6 viikon iässä yläpurenta: alakulmahampaat painavat kitalakeen. Noin 8 viikon iässä pennuilta poistetaan alakulmahampaat, jotta alaleuka voisi vielä kehittyä. Todennäköisesti pysyvät alakulmahampaat tarvitsee poistaa pentujen ollessa isompia.

Hammaskivi

Hammaskivi on mineralisoitunutta plakkia, joka ei enää irtoa esim. hampaita pestessä. Hammaskivi ei suoranaisesti aiheuta tulehdusta, mutta se altistaa gingiviitille (=ientulehdukselle) ja parodontiitille (=hampaan kiinnityskudosten tulehdus). Hammaskivi myös muodostaa hampaaseen karhean pinnan, jolloin plakkia pääsee muodostumaan helpommin ja näin ollen plakki saa enemmän "palstatilaa". Ja siten tulehduksen todennäköisyys kasvaa.

Riskitekijöitä hammaskiven syntymiselle on muun muassa yli 3 vuoden ikä, perinnöllinen alttius, purentaviat, immuunitaudit ja pelkkä pehmeä ruokavalio, sillä tällöin ei tule mekaanista hankausta.

Näissä kuvissa hammaskiveä on erityisesti poskihampaissa ilman ientulehdusta. Kulmahampaissa näkyy värjäymää ja uurteita, jotka ovat normaaleja muutoksia kissan ikääntyessä.

Vas. kuvassa kissalla on jo kohtalaisen paljon hammaskiveä poskihampaissa. Oik kuvassa hammaskiveä on puolestaan erittäin runsaasti: yläposkihampaan päälle on kerrostunut paksu kuori hammaskivestä.

Gingiviitti eli ientulehdus

Usein plakki ja hammaskivi aiheuttaa ientulehdusta. Gingiviitissä tulehdus rajoittuu ikeneen ja on parannettavissa. Hoitamattomana tulehdus voi edetä parodontiitiksi.

Oireita ovat pahanhajuinen hengitys, ikenien punoitus, ikenien verenvuoto, kuolaaminen ja pahimmassa tapauksessa esim. suun raapiminen ja syömättömyys.

Juveniili hyperplastinen gingiviitti (eli tönkösti käännettynä nuoruuteen liittyvyä liikakasvuinen ientulehdus) on nuorilla kissoilla esiintyvä ientulehdus hampaiden vaihdon yhteydessä. Siinä hampaiden vaihtuessa kissalla on poikkeuksellisen voimakas tulehdus ja ikenien liikakasvu. Tämän yleisyydestä ei tiedetä, mutta todennäköisesti virustaudeilla on merkitystä.

Kissojen kalikivirus on yksi kissaflunssa, jota vastaan kissoja rokotetaan. Kalikivirus aiheuttaa tyypillisten flunssaoireiden lisäksi myös haavaumia ja muutoksia suun limakalvoilla sekä kroonista ientulehdusta. Kalikia sairastavalta kissalta voidaan joutua poistamaan hampaita ihan vain siksi, että ien pääsisi paranemaan.

Ärhäkkää ientulehdusta ja hieman ikenien hyperplasiaa eli liikakasvua.

Kalikivirus voi oireilla kissoilla eri tavoilla. Yhdessä kissapopulaatiossa kalikivirus näkyi kissoilla koko suun ientulehduksena, epäilynä oli jopa gingivostomatiitti (vas. kuva). Toisesta kissapopulaatiosta kaliki löydettiin vain sen johdosta, että muutamalla kissalla oli pieniä muutoksia suun limakalvoilla (oik. kuva).

Muita suun tulehduksia

Stomatiitti eli suutulehdus on yleensä suun takaosassa ja nielun sivuissa. Stomatiitti ei oireile ikenissä.

Gingivostomatiitti on yksi stomatiitin muoto, mutta se on spesifimmin ikenien ja suun limakalvojen tulehdustila. Gingivostomatiitti ei ole parannettavissa ja voi olla, että edes kaikkien hampaiden poistolla ei saada suuta kivuttomaksi. Gingivostomatiitin etiologiaa ei tiedetä: on epäilty, että syynä tai osasyynä on epänormaalin voimakasta, paikallista immuunivastetta esim. bakteeriplakille tai virusinfektioille. On ilmeisesti yleistä, että kissalla on sekä kalikivirustartunta että gingivostomatiitti. Kuitenkin on epäselvää, johtuuko gingivostomatiitti kalikiviruksesta vai altistaako gingivostomatiitti virustartunnalle.

Parodontiitti

Parodontiitti on hampaan kiinnityskudosten tulehdus. Parodontiitti alkaa aina gingiviitistä (ientulehduksesta), mutta siinä ientulehdus pahenee ja leviää aiheuttaen ikenen vetäytymisen ja hampaan kiinnityskudosten tulehtumisen ja vaurioitumisen. Lopputulemana hammas irtoaa tai on irrallisena paikallaan ylläpitäen tulehdusta.

Hoitamattomana parodontiitti voi aiheuttaa:

• periapikaalitulehduksen eli tulehduksen hampaan juuren kärjessä
• hammasjuuripaiseen
• oronasaalifistelin eli esim. puhjennut hammasjuuripaise voi aiheuttaa yhteyden suuontelosta sierainonteloon
• epänormaalia kulmahampaiden ulostyöntymistä
• alveoliluun laajenemista ja haurastumista
• leukaluumurtuman
• osteomyeliitin eli bakteerin aiheuttaman luutulehduksen
• hammassyöpymää

Riskitekijöitä parodontiitille ovat korkea ikä, hampaiston ahtaus, ylimääräiset hampaat, brakykefalia (kallon muoto aiheuttaa hampaiden virheasentoja ja hampaiston ahtautta), huono ravinto, vääränlainen ravinto, ruokavalion koostuminen pelkästä pehmeästä ruuasta ja systeemisairaudet.

Parodontiittia voi ennaltaehkäistä. Mitä vähemmän plakkia, sitä vähemmän hammaskiveä, sitä pienemmällä todennäköisyydellä kehittyy ientulehdusta, mikä äityisi parodontiitiksi.

Ainut hoito keino parodontiitissa on hampaan poisto, sillä kiinnityskudokset eivät palaudu eikä tulehdus pääse paranemaan ilman hampaan poistoa.

Parodontiitin aiheuttamaa ikenen vetäytymistä ja hampaan kiinnityskudosten tulehdusta.

Tulehdus on levinnyt ikenestä hammasta ympäröivään pehmytkudokseen.

Hammassyöpymät

Hammassyöpymässä hampaan juurta ympäröivät odontoklastit aktivoituvat epänormaalisti ja alkavat tuhoa hampaan normaalia rakennetta. Syytä tälle ei tiedetä.

Syöpymiä on erilaisia. Tyypin 1 syöpymässä hammas tulehtuu, syöpyy ja irtoaa. Tästä on kyse silloin, kun parodontiitti aiheuttaa syöpymää. Tyypin 2 syöpymässä hammas syöpyy ja sulaa osaksi leukaluuta. Tällöin on yleensä kyse kissojen hammassyöpymäsairaudesta; voi olla, että kissan suu näyttää päällisin puolin täysin terveeltä ja vasta hammasröntgen paljastaa syöpymät.

Tyypin 3 syöpymä puolestaan on sekoitus tyyppiä 1 ja 2, mutta tämän termin käyttö ei yleisesti ole käytössä, vaan yleensä puhutaan tyypin 1 ja 2 syöpymien samanaikaisuudesta.

Hammassyöpymä voi aiheuttaa:

• hammasmurtumia, kun hampaan rakenne heikkenee
• alveoliluun laajentumista ja haurastumista
• kulmahampaiden ulostyöntymistä
• pulpiitin eli pulpan eli hampaan ytimen tulehduksen
• hammasjuuripaiseen
• nekroottisen hampaan eli hammas menee kuolioon

Syöpymähampaat tulee poistaa, mutta syöpymätyyppi ja syöpymän eteneminen vaikuttaa siihen, milloin ja miten hampaita kannattaa poistaa. Mikäli kissalla on hammassyöpymää, se tulisi käyttää kerran vuodessa hammaslääkärissä. 

Poskihammas on mennyt kuolioon ja yläkulmahampaat ovat työntyneet selvästi ulospäin. Ienrajan tulisi olla punaisen viivan kohdalla.

Vas. kuvassa on parodontiittia ja parodontiitin aiheuttamaa syöpymistä: hammas on alkanut syöpyä niin, että se heilui. Oik. kuvassa on puolestaan tyypin 2 syöpymää: oikeanpuoleinen hammas on syöpymässä osaksi leukaluuta.