Lilyn möykky

Juttusarjan ensimmäisessä osassa kerron Lilyn oireista, diagnosoimisesta ja meidän päätöksenteostamme.  Toisessa osassa kerron leikkauksesta (ja lisää päätöksenteosta), kolmannessa osassa puolestaan toipumisesta. Juttusarja on julkaistu syksyllä 2022 Patreonissani.

Syksyllä 2022 olin tekemässä ensimmäistä klinikkaeläinhoitajan harjoitteluani. Lokakuussa omista kissoistamme Lily ja Zella olivat yhtenä päivänä mukanani harjoittelupaikalla, koska olin tuonut heidät hammaskivenpoistoon.


Päivä oli ollut kiireinen ja vähän kaaottinen, koska olin ensimmäistä kertaa oikeasti klinikkaeläinhoitajan saappaissa: ohjaajani oli sairaslomalla, omat kissat oli hoidettavana, päivä oli buukattu piukkaan ja puhelin soi vähän väliä. Noin kello 14 hujakoilla Lilyltä oli jo poistettu hammaskivet, ja eläinlääkäreillä tapahtui vuoronvaihto. Normaalisti toki eläinlääkäri hoitaa potilaansa loppuun asti, mutta kun kyse oli ns. henkilökunnan kissoista, papereilla ei ollut kiirettä, joten vuoro vain vaihtui. Iltavuoron eläinlääkäri tuli tilalle ja oli siirtämässä pöydältä (vielä nukuksissa olevaa) Lilyä kantokoppaan, mutta rutiininomaisesti hän alkoi palpoida Lilyä läpi.

Siivosin ja sähelsin siinä jotain, kunnes tajusin eläinlääkärin jääneen kopeloimaan yhtä ja samaa kohtaa, vähän miettivällä ilmeellä. Siellä tuntui möykky. Tunnustelin sitä itsekin. Se oli helppo löytää Lilyn ollessa vielä rauhoitettuna, koska kissa ei jännittänyt lihaksia vastaan. Möykky oli kova, pyöreän tuntuinen ja melko syvällä. Ennen hammaskivenpoistoa Lily oli tutkittu tämän ollessa hereillä, eikä möykkyä ollut tuntunut.

Möykky ultrattiin, mutta ultra ei paljastanut muuta kuin sen, että täysin normaali tilanne ei ole. Vaihtoehdot möykylle olivat:
  • Kova kakka. Kovaksi kakaksi se olisi ollut liian "ylhäällä" suolistossa. Uloste siis kun kovenee ns. loppua kohden, ja ummetuksessakaan kakka ei olisi niin varhaisessa vaiheessa suolistossa niin kovana.
  • Karvapallo. Lily on kuitenkin oksennellut karvapötköjä "aina", ja nyt ei ollut vähään aikaan tullut karvapallo-oksennusta, joten karvapallo olisi voinut olla hyvinkin todennäköinen.
  • Vieras esine. Tähänkin oli hyvä nojata, vaikka Lilyn ei olla nähty koskaan syövän mitään muuta kuin ruokaa. Mutta koska Lilyllä on aina nälkä, olisi hyvin todennäköistä, että hän olisi joskus syönyt jotain ruuaksi kelpaamatontakin.
  • Kasvain. Todennäköisyys oli tavallaan pieni, koska nuori kissa, oireet vähäiset ja verikokeissakin vain proteiinit lievästi koholla. Kuitenkin... vaihtoehtoa ei voitu sulkea poiskaan.
  • Sterilaatioleikkauksesta tullut komplikaatio. Lily on loukutettu populaatiosta, jossa tämä oli elänyt jo vuoden ajan. Kuitenkin eläinlääkärissä paljastui, että Lily on leikattu. On todennäköistä, että Lily on joskus siis hankittu hiirikissaksi ja se on leikattu, jotta ei tulisi pentuja ja/tai jotta kissa keskittyisi vain hiirestämiseen. Mutta koska operaatiosta ei ole mustaa valkoisella, emme tiedä yhtään, milloin ja miten sterilaatio on tehty ja olisiko esim. mahdollista, että sterilaatio olisi aiheuttanut arpikudosta, koteloituneen munasarjan tai jotenkin muutoin kudoksen liikakasvua.
Ensisijaisesti tietenkin toivottiin, että kyse olisi kakasta, karvapallosta tai vierasesineestä. Lily sai viikon ajan psylliumia* ruuan seassa, jotta tavara lähtisi suolessa liikkeelle.

*Psylliumia saa esim. ruokakauppojen leivontahyllystä. Annoimme psylliumia ½ teelusikallisen per päivä. Ensiksi psyllium sekoitettiin veteen niin, että seoksesta tuli tahnaa/velliä. Näin ollen psyllium ei tee tätä nesteiden imeyttämistä kissan sisäelimissä.



Kontrollia varten otin Lilyn jo aamulla mukaan klinikalle ja sisustin hänelle koirien heräämöhäkin.

Viikon kuluttua Lilyllä oli kontrolli. Otimme verikokeet uudestaan, ja nyt kaikki arvot olivat viitearvojen sisällä. Mutta ultrassa näkyi edelleen möykky. Möykkyä ultrattiin joka suunnasta, eikä eläinlääkäri uskaltanut sanoa varmaksi, oliko möykky suolen sisällä vai sen ulkopuolella. Siinä sitten ultratessaan eläinlääkäri löysi myös kaksi pienempää pylperöä.


Pienemmät möykyt ultrassa.

Molemmilla ultrauskerroilla eläinlääkäri kyseli kysymyksiä liittyen Lilyn syömiseen, vessa-asioihin, käyttäytymiseen ja edeltäviin terveysongelmiin. Mielestäni Lily oli ollut oireeton, mutta kun asiaa oikein mietti, nämä asiat nostivat päätään:
  • Lily oli laihtunut elokuun 2021 eläinlääkärikäynnin jälkeen 800 grammaa. Vaikka hän siis on aina nälkäinen ja aina valmiina syömään. Olin ajatellut, että Lily olisi ennemmin lihonut.
  • Lily on oksennellut karvapötkylöitä niin kauan kuin muistan, mutta sitä on saatu kuriin ruokavaliolla ja aktiivisella harjaamisella. Kuitenkin tuossa kesän lopussa oksentelu kiihtyi, minkä takia päätin, että syksyllä hammaskivenpoiston yhteydessä otettaisiin verikokeet. Toisaalta nyt oli taas ollut muutama viikko ilman mitään oksuja.
  • Lilyllä on esiintynyt harvakseltaan yskimistä, mutta se on ollut niin epämääräistä, etten ole pitänyt sitä oireena. Joskus yskimistä on ollut parin viikon sisällä useamman kerran, joskus on kuukausia ilman mitään köhää. Joskus köhimisen jälkeen on ilmestynyt karvapötkylä (matolle tietenkin), mutta ei läheskään aina. Aina, kun köhää on ollut useammin, olen päättänyt viedä Lilyn lääkäriin, mutta sitten ei ole ollutkaan enää minkäänlaista yskää.
Aika vähäiset oireet siis. Verikokeissa hammaskivenpoistossa oli viitteitä lievästä tulehduksesta, mutta viikkoa myöhemmin kaikki oli verikokeiden osalta ok.

Vaihtoehdot olivat seuraavanlaiset:
  • Kontrollointia esim. 6 kuukauden välein. Toisin sanoen olisi otettu verikokeita ja tarkasteltu, nouseeko esim. tulehdusarvot, ja ultrattu vatsaa ja tarkasteltu, kasvaako möykyt.
  • Leikkaus eli tässä tapauksessa diagnostinen laparotomia. Laparotomialla tarkoitetaan leikkausta, jossa avataan vatsaontelo.
  • Ja tietenkin yksi vaihtoehto olisi voinut olla se, että toivotaan parasta, pelätään pahinta ja aletaan toimia sitten, kun on selkeästi jotain oireita.
Päädyimme leikkaukseen ja se varattiin jo seuraavalle päivälle, koska:
  • Halusimme tietää, mikä möykky on.
  • Kasvainepäilys oli erittäin validi vaihtoehto, koska löytyi ne pari pientä pylperöä möykyn lisäksi.
  • Emme halunneet elää mahdollisen aikapommin kanssa. Jos olisimme tyytyneet kontrollointiin, olisimme olleet todennäköisesti pari kertaa kuussa eläinlääkärissä ja olisimme käyttäneet kaikki päivät Lilyn ylianalysointiin: onko tuo nyt oire, onko tämä normaalia, onko kissa nyt vähän apaattinen kenties jne.
  • Kontrollointi olisi ollut haastavaa: lähtökohtaisesti verikokeiden ja ultran avulla olisi voinut vain saada tietää, onko tilanne pysynyt samana vai huonontunut.
  • Spesifi hoito ei olisi ollut mahdollista ennen kuin tiedetään, mistä oikeasti on kyse.
  • Jos kyseessä olisi ollut vieras esine tai karvapallo, olisi se joka tapauksessa tarvinnut poistaa, ja vain leikkauksessa tukos olisi voitu poistaa.
  • Vaikka riskinä oli se, että Lily kuolee leikkuupöydälle, oli riski kannattava, koska ennemmin halusimme Lilyn menehtyvän kivuttomasti, kuin että tälle tulisi kipuja ja/tai kunto romahtaisi yhtäkkiä.
Seuraavassa osassa kerron leikkauksen kulusta ja tarkemmin löydöksistä. Lue se täältä!

Kommentit