20. maaliskuuta 2017

Endotar



Usein häneltä jää juhlat ja lomat välistä,
tänäänkin hänet löytää sängystä.
Tuntuu kuin jokin repisi
kaikkia sisäelimiä,
tai että munasarjassa olisi
jääpuikko pystyssä.
Koko ajan on itku herkässä.

Tämä on tarina naisesta,
taistelijasta,
joka oli kärsinyt jo lapsesta.
Vaikka oli oksentanut kivusta,
oli pidetty normaaleina
13-vuotiaan kuukautisia.

Ensin syytettiin ruoansulatusta.
Sitten ärtynyttä suolta tai tulehdusta.
Se ei ollut allergiaa, eikä lihasperäistäkään,
mutta oireita tuli vain iän myötä lisää.
Hän jo epäili sairastavansa syöpää.

Ruokavalio uusiksi
ja enemmän liikuntaa.
Harmi vaan:
usein urheilu pahensi asiaa.

Vatsa juili, jomotti ja nipisteli.
Kuukautisten aikaan kaikki paheni.
Sähköiskuja ja ilotulituksia
vatsan sisällä.
Vähitellen kivut alkoivat levitä.
Vatsakipu säteili reisiin ja selkään,
viiltokivut ennustivat vessahätää.

Seksi oli jo kauan tehnyt kipeää,
ja tietenkin se tuotti häpeää.
Hän ei enää muistanut,
miltä seksi oli ennen tuntunut.
Vatsa oli kuitenkin
usein niin turpeana,
olisi voinut luulla
hänen olevan raskaana.

Elämä oli jatkuvaa kamppailua
kipuja ja väsymystä vastaan.
Töissä käyminenkin
alkoi olla liian haastavaa.

Kipukohtaukset kestivät monta tuntia,
lääkärit alkoivat olla sanattomia.
Hänellä epäiltiin vain masennusta.
Totta kai psyyke olisi ollut koetuksella
vähemmästäkin kivusta.

Kun hän sitten vihdoin
sai diagnoosin,
kyseessä olikin endometrioosi.
Yksi yleisimmistä naistentaudeista.
Sairaus, joka sai voimaa estrogeenista.

Ei ollut osannut epäillä
tällaista pitkäaikaissairautta,
joka oli jyllännyt
jo toistakymmentä vuotta.
Selittyi myös se,
miksei ollut itse
saanut vieläkään lapsia.

Aloitettiin paljon lääkityksiä,
koko homma rikkoi identiteettiä.
Ja pitikö hänen nyt hyvästellä
haaveet äitiydestä?
Toisaalta oli helpottunut siitä,
että vika ei ollutkaan päässä.

Ensin piti päättää,
halusiko saada lapsia
vai päästä eroon kivuista.
Molempia ei voinut saada.

Päättivät miehen kanssa kokeilla
lapsettomuushoitoja.
Kipuihin käytti akupunktiota,
fysioterapiaa ja sähköstimulaatiota.
Eipä niistä juuri
ollut apua.

Netistä löytyi kohtalotovereita,
niitäkin, jotka olivat jo vuosia
yrittäneet saada kuriin kipuja.
Jos vaikka oli päässyt kivuista eroon,
oli lääkkeiden haittavaikutukset
tulleet tilalle kuvioon.

Naiselle tehtiin jo kolmas leikkaus,
mies pysyi rinnalla,
mutta riittäisikö rakkaus?
Mikään ei vienyt pois vitutusta,
välillä raivoten mietti luovuttamista:
Repikää kohtu ja munasarjat irti minusta!”

Kukaan ei luvannut mitään,
kipuja voisi joutua sietämään
loppuelämän.
Nainen ei tiennyt enää,
miten voisi jaksaa.
Kunnes eräänä aamuna
testi näytti plussaa.

__________
Tämä runo julkaistiin Endometrioosiyhdistyksen Endorfiini-jäsenlehdessä (3/2017).
Endotar sai kunniamaininnan Suomen Kipu ry:n järjestämässä
Kipu liikuttaa -kirjoituskilpailussa lokakuussa 2017.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti