Endotar

Usein häneltä jää juhlat ja lomat välistä,

tänäänkin hänet löytää sängystä.

Tuntuu kuin jokin repisi

kaikkia sisäelimiä,

tai että munasarjassa olisi

jääpuikko pystyssä.

Koko ajan on itku herkässä.

Tämä on tarina naisesta,

taistelijasta,

joka oli kärsinyt jo lapsesta.

Vaikka oli oksentanut kivusta,

oli pidetty normaaleina

13-vuotiaan kuukautisia.

Ensin syytettiin ruoansulatusta.

Sitten ärtynyttä suolta tai tulehdusta.

Se ei ollut allergiaa, eikä lihasperäistäkään,

mutta oireita tuli vain iän myötä lisää.

Hän jo epäili sairastavansa syöpää.

Ruokavalio uusiksi

ja enemmän liikuntaa.

Harmi vaan:

usein urheilu pahensi asiaa.

Vatsa juili, jomotti ja nipisteli.

Kuukautisten aikaan kaikki paheni.

Sähköiskuja ja ilotulituksia

vatsan sisällä.

Vähitellen kivut alkoivat levitä.

Vatsakipu säteili reisiin ja selkään,

viiltokivut ennustivat vessahätää.

Seksi oli jo kauan tehnyt kipeää,

ja tietenkin se tuotti häpeää.

Hän ei enää muistanut,

miltä seksi oli ennen tuntunut.

Vatsa oli kuitenkin

usein niin turpeana,

olisi voinut luulla

hänen olevan raskaana.

Elämä oli jatkuvaa kamppailua

kipuja ja väsymystä vastaan.

Töissä käyminenkin

alkoi olla liian haastavaa.

Kipukohtaukset kestivät monta tuntia,

lääkärit alkoivat olla sanattomia.

Hänellä epäiltiin vain masennusta.

Totta kai psyyke olisi ollut koetuksella

vähemmästäkin kivusta.

Kun hän sitten vihdoin

sai diagnoosin,

kyseessä olikin endometrioosi.

Yksi yleisimmistä naistentaudeista.

Sairaus, joka sai voimaa estrogeenista.

Ei ollut osannut epäillä

tällaista pitkäaikaissairautta,

joka oli jyllännyt

jo toistakymmentä vuotta.

Selittyi myös se,

miksei ollut itse

saanut vieläkään lapsia.

Aloitettiin paljon lääkityksiä,

koko homma rikkoi identiteettiä.

Ja pitikö hänen nyt hyvästellä

haaveet äitiydestä?

Toisaalta oli helpottunut siitä,

että vika ei ollutkaan päässä.

Ensin piti päättää,

halusiko saada lapsia

vai päästä eroon kivuista.

Molempia ei voinut saada.

Päättivät miehen kanssa kokeilla

lapsettomuushoitoja.

Kipuihin käytti akupunktiota,

fysioterapiaa ja sähköstimulaatiota.

Eipä niistä juuri

ollut apua.

Netistä löytyi kohtalotovereita,

niitäkin, jotka olivat jo vuosia

yrittäneet saada kuriin kipuja.

Jos vaikka oli päässyt kivuista eroon,

oli lääkkeiden haittavaikutukset

tulleet tilalle kuvioon.

Naiselle tehtiin jo kolmas leikkaus,

mies pysyi rinnalla,

mutta riittäisikö rakkaus?

Mikään ei vienyt pois vitutusta,

välillä raivoten mietti luovuttamista:

”Repikää kohtu ja munasarjat irti minusta!”

Kukaan ei luvannut mitään,

kipuja voisi joutua sietämään

loppuelämän.

Nainen ei tiennyt enää,

miten voisi jaksaa.

Kunnes eräänä aamuna

testi näytti plussaa.


Lue myös:
Endoräppi
Menkkahäpeä-novelli

Tämä runo julkaistiin Endometrioosiyhdistyksen Endorfiini-jäsenlehdessä (3/2017). Endotar sai kunniamaininnan Suomen Kipu ry:n järjestämässä Kipu liikuttaa -kirjoituskilpailussa lokakuussa 2017.

Tutustu myös Menkkablogiin, ja siellä julkaistuun minusta kertovaan menkKAVERI-kirjoitukseeni, Kun menkoista tuli vihollinen.