Vertaistukee

Kutsut isääs etunimellä, kerrot äitis olevan kylmä ämmä.

Toiset luulee, että se on läppä.
Ne ei ota tosissaan,
toiset taas kelaa, mikä sua vaivaa, mikä on mennyt vikaan.
Miten voit sanoo niin.
Mä nään, että kiedot sen huumoriin.
Jotenkin nää asiat pitää käsitellä, hyväksyä,
ei aina vain maton alle pyyhkäistä.

Pienenä olit "pullukka" ja "pyylevä",
mut ikä ei antanut anteeks pyöreyttä.
Sitten olitkin läski, lihava, ällöttävä.
Ei suostuttu katsomaan peiliin,
oisko pitänyt panostaa ruokiin,
tarjoilla lapselle muutakin kuin eineksii?
Teinille seteli kouraan, mee ostaa safkaa,
aina vaan pakastepitsaa.
Nyt oot aikuinen, etkä osaa tehdä ruokaa,
silti sun porukat sua halventaa.
Ei ne taida tajuta lainkaan,
että heidän ois pitänyt sulle näitä asioita opettaa. 

Mä tiedän, että sun on tätä vaikee ymmärtää,
kun aina kaikki väittää,
et vanhemmat on oikees, vanhemmat tietää.
"Niitä kuunnella aina pitää."
Ei se niin kuule meekään.

Mieti tarkkaan, kuuntele hartaast,
millasist asioist ne huomauttaa, miten ne sua haastaa?
Oot jo aikuinen, vaikkei ne sua sellaisena pidäkään.
Muista, et saat jo itse päättää,
keiden haluut kuuluvan sun elämääs.

Luulet, ettet voi sulkee elämästäs ketää,
pelkäät, et jäät ihan yksinään.
Ymmärrän kyllä, kun ei oo paljoo ystävii,
tukeutuu enemmän perheenjäsenii.
Mut voitko ikinä parantuu,
jos aina joudut paskan alle tukahtuu?
Esittää, ettei sul pahaa mieltä tuu?
Tilanteet aina eskaloituu, fiilikset vain rutinoituu,
koko ajan ongelmat sun mielees kasaantuu.

Elämän vaikeus onkin siinä,
että miten rakastaisit itseäs.
Pitää löytää itsevarmuut,
ilman et se nousee hattuun.
Mistä sen sitten tietää, ettei vain löydä itseään
huonoa itsetuntoa peittämästä?
Ettei vedä itseään höplästä?

Kuuntele mua, lue se mun huulilta.
Kirjoitan tän ylös, ettei tää voi unohtua.
Sä oot mahtava.

En osaa antaa vastauksia kaikkeen,
mut anna mun sun rinnalla tää matka kulkee.
En voi luvata et tähän ainiaaks jään,
mikään täs maailmas ei oo pysyvää,
etkä säkään pysty sellaista lupausta pitää.

Kun ajatukset alkaa harmaantua,
voit aina meille hakeutua.
Ja kun et tiedä, minne kuulua,
oot aina tervetullut meille viettää joulua.