Älä sumuta kissaa suihkepullolla

Edelleen leviää uskomus siitä, ettei kissa opi ja että kissaa pitää kouluttaa suihkepullolla - eli siis pelkästään rankaisemalla. Tässä tekstissä tarjoan omakohtaisia vinkkejä kissan kouluttamiseen.

SEY:n luotsaaman Eläintenviikon 2021 teemana on Oppiva eläin. On loogista, että mikäli haluat luoda kissalle turvallisen ympäristön, jossa se ei pelkää sinua, rankaiseminen on väärä tapa ohjata sen toimintaa. Toki rankaisemalla voi saada aikaan nopeaa muutosta, mutta "pelolla johtaminen" ei sovi sen koommin kissanomistajuuteen kuin lapsiperhearkeen tai työpaikoille.

Jos kissa tekee jotain kiellettyä, kannattaa ensin analysoida, tekeekö kissa asiaa tylsyyden, stressin vai esim. kivun takia. Kissa kun ei osoita mieltään: aiheesta voi lukea lisää Kissa ei vittuile -blogitekstistäni Dewi ry:n blogista.

Fiina on meillä kotona ammattilainen sähisemisessä. Kun hän sähisee, otan askeleen taaksepäin, jotta hän tietää minun ymmärtävän hänen kommunikaatiotaan.

Sähise

Usein ihmisille kissojen sähinä näyttäytyy aggressiivisena ja pelottavana kommunikaatiotapana, koska noh, olemme eri lajeja, eikä meille ihmisille hampaat irvessä sylki lentäen sähiseminen ole luontaista edes kiukuspäissään. Kissoille sähinä on kuitenkin luonteva kommunikaatiokeino. Kontekstista riippuen se tarkoittaa esim. "ei", "lopeta" tai "älä tule lähemmäs".

Sähinä ei siis itsessään ole huono tai paha ääni. Se on kissan tapa sanoa ei. Siksi sähinä on loistava keino ilmaista kissalle, kun tämä tekee jotain, mistä et pidä.

Siitä asti, kun minusta tuli kissanomistaja, olen käyttänyt sähinää komentamiseen. Jos huudan tai huudahdan, kissa pelästyy ja suurella todennäköisyydellä piiloutuu. Kun sähisen, kissa lopettaa sen, mitä ikinä tekeekin. Joskus kissa tuntuu kokeilevan rajojaan, ja esim. ojentaa tassunsa uudestaan kohti raapimaansa sohvan kulmaa, mutta kun sähisen uudelleen, kissa saa tavallaan varmistuksen, mitä siltä kielletään.

Jos kissa ei ole tottunut siihen, että ihminen sähisee sille, kissa toki saattaa säikähtää. Esimerkiksi kun olen komentanut hoitokissaa, joka on meinannut raapia sänkymme runkopatjaa, kissa on saattanut hypähtää säikähtäessään. Onhan se yllättävää, kun yhtäkkiä ihminen osaakin puhua kissaa! Kuitenkin tähän mennessä yksikään kissa ei ole alkanut pelätä minua tai alkanut vältellä minua sähinän takia.

Lily sähisee vain silloin, kun ruokaillessa säikähtää ihmistä.

Hyödynnä äänensävyä molempiin suuntiin

On yleistä, että eläimille - kuten myös lapsille - puhutaan lempeämmällä, jopa lässyttävällä äänellä. Komentavissa tilanteissa ihmisten äänessä pakkaa unohtumaan posiitivinen muutos. Toisin sanoen, vaikka kissa tottelee eli muuttaa käytöstä, ihminen ei muuta äänensävyään.

Kuvitellaan tilanne, että kissa on esimerkiksi pöydällä, jossa se ei saisi olla. Yskäiset, murahdat, huudahdat. Pidät jonkin negatiivisen äänen ja otat ehkä askeleen kohti kissaa. Kissa tajuaa, että ihminen ei ole nyt tyytyväinen. Mutta kun kissa hyppää alas pöydältä, ihmisessä ei tapahdu merkittävää muutosta. Saattaa jopa olla, että ihminen vaikuttaa jääneen "pahalle päälle".

Ajattelen itse sen näin: kissa ei tajua sitä, missä kohtaa oli kielletyn ja sallitun raja. Koska oikeasta käytöksestä on lähes mahdotonta palkita joka kerta, ihminen voi palkita kissaa lempeällä äänensävyllä. Näin kissa saa jonkin merkin, että sen toiminta vaikutti ihmiseen.

Esimerkiksi meillä kotona kissoilla ei ole asiaa tiskipöydälle. Joskus kuitenkin "huumaavat" hajut ovat Zellalle liikaa, ja tämä hyppää katsomaan, mitä olisi tarjolla. Minä yskäsen ja käsken alas. Kissa hyppää alas ja välittömästi muutan äänensävyä ja lässytän hänelle esimerkiksi kiitoksen.

Kissoilla ei ole samanlaista miellyttämishalua mitä koirilla, mutta niitä ei pidä kouluttaa ja komentaa pelkällä pelolla. Kissat kiintyvät omistajaansa/omistajiinsa, ja oppivat syy- ja seuraussuhteita.

Kantokoppa on yksi kissanomistajan haaste, sillä usein kissalla liittyy koppaan negatiivisia muistoja ell-käyntien takia. Siksi kantokoppaa olisikin hyvä pitää esillä ja esim. piilottaa sinne herkkuja, jotta kantokoppa ei viestisi aina lähestyvästä, mahdollisesti pelottavasta, eläinlääkärireissusta.

Aktivoi

Yleensä kissa hakeutuu tekemään jotain "kiellettyä" - on se sitten raapimista, tavaroiden pudottelua tai kiellettyihin paikkoihin kiipeämistä - koska sillä on tylsää. Tarjoa siis kissalle virikkeitä ja tekemistä. Toiset kissat vaativat enemmän aktivointia kuin toiset. Olen kirjoittanut Dewi ry:n blogiin vinkkejä kissan aktivointiin.

Meillä kuivaruokailu tapahtuu pelkästään aktivointilelujen kautta.

Piilota ja suojaa

Vaikuttaa siltä, että koiranpennun tullessa taloon ihmiset herkemmin suojaavat ja piilottavat omaisuutta. Kääritään mattoja, piilotetaan kenkiä, hankitaan koiraportteja ja niin edelleen. Jokainen tietää, että koiraa - varsinkin koiranpentua - pitää kouluttaa, mutta kissan yllä leijailee edelleen uskomus siitä, että kissaa ei edes voisi kouluttaa.

Kissan kanssa kannattaa kuitenkin toteuttaa ihan samanlaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kuin koiran kanssa. Jos kissalla on tapana pudottaa tavaroita hyllyltä, estä kissan pääsy sinne tai piilota hyllyn päältä tavarat. Jos kissa raapii sohvan kulmaa, estä sen pääsy siihen. Jos kissa syö johtoja, piilota tai suojaa niitä, tai hiero niihin sitruunan makua. Tällaiset toimet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että kotona tarvitsisi iät ja ajat elää "rajoitetusti". Vain sen aikaa, että kissa löytää sallittuja virikkeitä. Erityisesti kissanpennun tuloa varten kannattaa piilottaa ja suojata esim. johtoja ja arvokkaimpia esineitä.

Toki kissan mielenkiinto voi herätä, kun kodissa tapahtuu muutoksia tai kun esim. hyllyille ilmestyy uusia jännittäviä esineitä. Jos esim. tavaroiden pudottelua alkaa sitten tapahtua, kannattaa käyttöön ottaa sähinä, aktivointi tai seuraava kohta: ohjaaminen.

Opetin Zellan (oik.) aikoinaan omaan petiinsä nostamalla hänet sinne joka kerta, kun hän tuli sänkyyni. Kahden viikon jälkeen Zella oli omaksunut petinsä. Nykyään petiä käyttävät muutkin kissat.

Ohjaa ja kannusta

Kun kissa tekee jotain kiellettyä, on usein taustalla lajityypillisen käytöksen toteuttaminen, mutta mahdollisuuksien ollessa rajalliset, on lopputuloksena ihmisen silmään kiellettyä toimintaa. Kissanomistajan vastuulla onkin tarjota kissalle mahdollisuudet lajityypilliseen käytökseen.

Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, mitä kissa hakeutuu tekemään. Kissalla tarvitsee olla raapimis- ja kiipeilymahdollisuuksia, vessa- ja ruokarauha, omia rauhallisia piiloja sekä tähystyspaikkoja. Kissan kuuluu leikkiä ja saalistaa.

Jos kissa hyökkii jalkoihin, ei leikkimisen vimmaa tai saalistusviettiä voida kouluttaa kissasta pois. Sen sijaan kissan saalistusviettiä voidaan ohjata sallittuihin toteutustapoihin. Se pitää kuitenkin tehdä ennaltaehkäisevästi, ettei käy niin, että kissa oppii hyökkimällä ihmisen jalkoihin saavansa ihmisestä leikkikaverin. Jos kissalla ei ole kissakaveria, on tällaisissa tilanteissa lajitoverin seura myös hyvä ratkaisu - mikäli on varaa sitoutua toiseen kissaan.

Jos et halua, että kissa on ruokapöydällä, mutta siitä pöydältä näkee juuri siitä ikkunasta ulos, mistä näkee lintuja tai muuta kiinnostavaa, kannattaa miettiä sallitun paikan sijoittamista tuon ikkunan ääreen. Esim. pienen tason tai kiipeilypuun siirtämistä ikkunan eteen. Jos kissa hakeutuu toistuvasti raapimaan tiettyä sohvan kulmaa, sijoita siihen kohdalle pieni raapimispuu tai -alusta. Kun kissan raapiminen on saatu kohdistettua oikeaan paikkaan, voi pikkuhiljaa alkaa siirtää raapimispuuta tai -alustaa johonkin itselle esteettisempään paikkaan. Jos kissalla on tapana kantaa ruokaa suussaan pois ruokailupaikalta ja syödä jossain muualla sotkien lattiaa tai mattoa, mieti kissan ruokailupaikan uudelleensijoittelua: todennäköisesti sen hetkinen ruokailupaikka on liian avoimella tai keskeisellä paikalla, eikä kissa saa siinä kohtaa ruokarauhaa.

Sekä Zella että Lily osaavat esim. antaa tassua.

Kouluta kissaa ja rakenna luottamusta

Haluat, että olet auktoriteetti kissallesi, mutta et varmasti halua, että tämä pelkää sinua. Kissa kiintyy omistajaansa ja oppii käskyjä & temppuja, vaikka sillä ei ole koiralle tyypillistä miellyttämishalua. Naksutinkoulutusta on mahdollista harjoitella myös ei-käsiteltävän tai aran kissan kanssa. Naksutinkoulutuksen periaatteella kissalle on helppoa opettaa perusjuttuja siitä, milloin se tekee jotain oikein. Näin kissalle voi esimerkiksi opettaa, mitä tarkoittaa "tule tänne", "lopeta", "alas" ja niin edelleen.

Kouluttaminen ja yhteiset positiiviset hetket ylipäänsä rakentavat omistajan ja kissan välille luottamusta. Mitä parempi luottamus ja turvallinen ympäristö on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kissa antaa anteeksi hetkittäiset epämiellyttävät kokemukset, kuten eläinlääkärireissut, kopittamiset, automatkat tai lääkitsemiset. Ja mitä enemmän kissa luottaa omistajaansa, sitä nopeammin se antaa anteeksi sen, jos ja kun omistaja ei ehdi miettiä reagointia vaan ärähtää kissalle.

Lue lisää kissan kouluttamisesta esim. eläinlääkäri Johanna Lankilan kirjoittamasta artikkelista.

Zellan kanssa luottamusta on rakennettu mm. ulkoilulla. Zella on ulkona stressaantunut ja peloissaan, ja alkuaikoina Zella sähisi minulle ulkona. Sittemmin pääsimme siihen vaiheeseen, että hän kiipesi ulkona syliini hakemaan turvaa (vas. kuva) ja nykyään olemme voineet rauhallisessa metsäympäristössä kaukana yllättävistä äänistä käydä kävelyillä.