9. toukokuuta 2019

Äitienpäiväruno


Olet hiirenkorva koivun oksassa
muistuttamassa,
että valoa on tulossa.

Olet kattaus jouluruokia aattoiltana.
Olet muistutus jostain pysyvästä.
Läsnäolosi tekee olostani kotoisan.

Olet liiketunnistin,
joka tietää heti, kun jotain tapahtuu.
Joka on heti hereillä, kun yöllä lattia narahtaa
tai kun elämä potkaisee minuun kolhun.

Olet pato,
joka ei vuodattanut kyyneleitä,
kun minulla ei ollutkaan enää koti-ikävää.
Koska niin sen kuului mennä,
etkä halunnut minun kokevan syyllisyyttä.
Vaikka todellisuudessa,
koti-ikävä on pysyvä tunne.
Sillä koti ja äiti kulkevat käsi kädessä.

Olet täyteen tuupattu kalenteri,
joka toisinaan ajaa minut
hulluuden partaalle,
mutta joka saa minut myös ylittämään itseni.
Pistämään parastani.

Olet talven ensilumi.
Valitettavasti itsestäänselvyys,
toisaalta varma ja luotettava:
aina sinä tulet.
Ja silti olet aina yhtä ihmeellinen.
Vain kerran vuodessa kerron sen sinulle.

Sinulle haluan olla se,
josta voit ylpeydellä sanoa:
Tuo on minun luomukseni.”

Hyvää äitienpäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti