Zella

 

⬥ Darth Zella

⬥ Maatiaiskissa, syntynyt 23.6.2017

⬥ Adoptoitu Vaasan kissatalolta syyskuussa 2017

⬥ Tykkää: leikkiä keppileluilla, napsia raksuja aktivointileluista, vahtia äidin vessakäyntejä, nukkua viileässä, käyttää vesiautomaattia, haistella kaikki uudet asiat, hakea hetkittäin äidiltä rakkaushetkiä sylipallerona, hieroa päätä kenkiin, joissa haisee jalkahiki, saalistaa ötököitä, katsella lintuja, mökkeillä, istua lemmikkirattaissa äidin kävellessä, ulkoilla valjaissa (kunhan se tapahtuu hyvin rauhallisessa ympäristössä) sekä siivota lattiaa pyyhkimällä sitä tassuillaan, kun ruoka on pahaa tai jokin (esim. kahvi) haisee pahalle.

⬥ Ei tykkää: eläinlääkäreistä, suljetussa kantokopassa olemisesta, pesemisestä, takkujen ajelusta, aluksi vieraista kissoista omalla reviirillään eikä vieraista ihmisistä, jotka yrittävät koskea ennen kuin ihminen on haisteltu läpi ja todettu turvalliseksi.


Zella on stressiherkkä, mutta tarvitsee paljon aktivointia.

Persoona

Zella on aktiivinen, leikkisä ja paljon kommunikoiva kissa. Zella on kiinnostunut muista kissoista, mutta hän pitää enemmän ihmisistä kuin kissoista. Zellalla on tarve olla siellä, missä ihmisetkin. Hänellä on paljon erilaisia ääniä ja ääntelyitä, joilla jokaisella on eri tarkoituksensa. Hänellä on erilaisia tapoja kujerrella, piippailla, miukua, mouruta, murista, sähistä, näkättää ja niin edelleen. Zella on myös neuroottinen siivooja. Jos ruoka on pahaa, hän pyyhkii tassuillaan lattiaa, jos äidin kahvi haisee pahalta, hän pyyhkii pöytää kupin vierestä ja jos kissanvessa haisee pahalta, hän pyyhkii lattiaa sen ympäriltä. Peittääkseen pahat hajut tietenkin.

Zella on tässä huushollissa eniten aktivointia tarvitseva ja eniten ihmisiin kiintynyt kissa. Tämä juontaa juurensa siitä, että tein alkujaan Zellan kanssa virheen ja hankin hänet ainoaksi kissaksi - ajatuksella, että hän saisi sijaiskissoista seuraa. Zella oli kuitenkin merkittävän ajankohdan, eli 3-7 kuukauden ikäisenä, kodin ainut kissa. Zella onkin erityisen kiintynyt minuun, ja hän potee herkästi eroahdistusta, jos kissat jäävät keskenään kotiin. Toisin sanoen Zella ravaa edestakaisin asuntoa, itkee, huhuilee ja kantaa leluja suussaan ja jättää niitä ulko-ovelle.


Zella syksyllä 2017

Tiedetty historia ennen adoptiota

Zellan emo, Lyyli, loukutettiin kesäkuussa 2017 ja hänestä tuli Vaasan kissatalon kissa. Lyyli oli villiintynyt ja viimeisillään tiineenä, joten hänet sijoitettiin kotihoitoon. Jälkiviisaana olen analysoinut, että mahdollisesti stressin takia Lyylin synnytys käynnistyi vain pari päivää loukuttamisen jälkeen. Juhannusaattona 2017 Zella syntyi pentueen ensimmäisenä. Koska Lyyli oli villiintynyt, ihminen ei voinut juurikaan auttaa synnytyksessä. Villiintyneen kissan kanssa on aina tasapainoilua: milloin ihmisestä on apua ja milloin ihminen aiheuttaa vain lisää stressiä ja siten vaikeuttaa synnytystä.

Lyylin synnytys kesti pitkään, ja Zellan kaksi sisarusta menehtyi muistaakseni jo sen juhannuksena aikana. Zella kasvoi kodissa, jossa oli lapsia, koira ja pupuja. Kissaseuraa tuli vain omasta emosta.

Tuolloin yleisesti kissanpentujen luovutusikä oli 12 viikkoa, joten Zella muutti meille jo silloin. Vieroitus oli liian aikainen, sillä Zella lutkutti peittoja, vaatteita ym. ihan hirveästi ensimmäiset kolme vuotta. Zella luovutettiin minulle ainoaksi kissaksi, koska suunnittelin aloittavani sijaiskotina sitten, kun Zella on sterilisoitu. Lisäksi tuolloin yhdistyksen puolelta ajateltiin, ettei Zella sillä tavalla kaipaa kissaseuraa, koska hänellä ei ole ollut pentuseuraa. Jälkiviisaana voin todeta, että se ei tietenkään pitänyt paikkansa.

Zella luovutettiin minulle sirutettuna ja kerran rokotettuna. Vielä vuonna 2017 tämä oli normaalia. Luovutussopimuksessa sovittiin, että minun tulee leikkauttaa Zella ensimmäisen elinvuoden aikana. Tuolloin eli vielä vahvana uskomus siitä, että kissa tulisi leikkauttaa noin puolen vuoden iässä. Oikeasti kissa kannattaa varhaisleikkauttaa, sillä siten mm. toipuminen on nopeampaa ja riskit erinäisiin sairauksiin ja terveysongelmiin pienenevät merkittävästi.


Zella noin 4-5 kuukauden ikäisenä ja noin parivuotiaana.

Suhtautuminen muihin kissoihin

Alussa, kun tulin kotiin, Zella tuli luokseni aina itkien. Silloin en tietenkään tajunnut sitä, että kyse oli itkusta. Kun ensimmäiset hoitokissat tulivat, Zella tuli edelleen tervehtimään minua tullessani kotiin, mutta ei miukuen, maukuen ja vinkuen.

Zella otti sijaiskissoja vastaan aina ystävällisesti ja olisi ollut valmis leikkimään näiden kanssa heti. Kun adoptoin Lilyn toukokuussa 2019, Zellan reaktio tähän oli nihkeä. Todennäköisesti tämä johtui kahdesta syystä. Ensinnäkin Lily ei puhunut kissaa, eikä alkuun reagoinut Zellaan mitenkään muuten, kuin vain tuijottamalla. Se pelotti Zellaa. Toisekseen olen miettinyt, että Zella mahdollisesti huomasi sen, että kiintymykseni Lilyyn oli erilaista kuin mitä hoitokissoihin.

Lilyn jälkeen Zellan reagointi sijaiskissoihinkin muuttui. Zella on stressaantunut uusista kissoista reviirillään, mutta on kuitenkin eniten kiinnostunut uusista kissoista. Sijaiskissojen eristäminen ja hidas tutustuttaminen kuitenkin ovat valttikorttina tässä. Stressaantuneena Zellalla ilmenee sijaisaggressiota, eli hän yrittää antaa runtua Lilylle tai Fiinalle tai sähisee näille tyhjästä.

Nykyään Zella ja Lily tulevat suhteellisen hyvin toimeen. He eivät pese toisiaan, mutta joskus nukkuvat samassa pedissä ja pelaavat hippaa. Lily on paljon kiinnostuneempi Zellan seurasta kuin Zella hänen.

Zella ja Fiina puolestaan pesevät toisiaan. Zella myös kommunikoi ja leikkii enemmän Fiinan kuin Lilyn kanssa. Heille myös tulee enemmän “riitoja” keskenään: yleensä siitä, että kumpi saa pestä kumpaa.


Helmikuussa 2018 meille tulivat ensimmäiset hoitokissat Dewin kautta. Tässä Hupu kävelemässä Zellan yli.

Terveyshistoria

Zellalla todettiin jo pentuna kuivat silmät, minkä takia toisinaan hänen vilkkuluomet ovat jähmeämmät - yleensä syystalvella. Käytämme tällöin silmätippoja. Noin vuoden iässä Zellalla meinasi lähteä henki - ilmeisesti - munuaisaltaantulehduksen takia. Tämän kokemuksen myötä Zellasta tuli epäluuloisempi vieraita ihmisiä kohtaan ja hän alkoi vihata eläinlääkäriä. Kolmen vuoden iässä Zellan turkki alkoi herkästi kasvattaa tyveensä kovia huopapalloja, joiden synty näyttäisi olevan yhteydessä kalaruokiin. Lisäksi Zellan hännän tyvessä turkki on ilmeisesti niin tiivistä, että kun karva pääsee kasvamaan tarpeeksi pitkäksi, se alkaa takkuuntua. Tällä hetkellä Zella on kalattomalla ruokavaliolla, aktiivisella harjauksella ja tarpeen tullen ajelen hännän tyvestä karvoja, jotta takkujen muodostumisen takia ihoa ei kiristäisi.