Rakas
kummiflikk,
sää synnyis Suame maaha, ja sää tule huamama, ett elämä o erittäi
erikoist ja ristiriitast, ja suame kieli se vast kimurantti onki. Näi olle mää
ole päättän ohjeista sua heti alkku.
Ensinnäki,
meil tääll pruukata sanno ett vahinkoist viisastu, mut kumminki kaikk ihmise
yrittävä ol koko elämäns tekemät töppäyksi. Sanota, et tyhm pali tyät teke ja ett
viisas pääse vähemmäll, mut kuitenki ain kehoteta olema ahker ja tekemä pali
kaikke. Sitä kans sanota, ett tyhmäst pääst kärsi koko kropp. Mut jottei sun
kropp kauhiast joutuis kärsimä, kannatta kuunnell äiteet. Ni ei men sit polve
ruvel, rupp hammas särkemä tai tul vatt kippiäks.
Tääl
kaikil o kauhi kiire koko aikka, vaikk kumminki kaikk sanova ett vaa aja kans
hyvä tule ja ett aikka o enite mailmas. Välil valiteta, ett otta päähä nii ete
veri kierr, mut kyl se oikkiaste sillonki kierttä. Valehrel ei kannat ko valhel
o kuulemma lyhye jälje, vaik eivä valhe oikkiast jät mittä jalanjälkki. Mut
sitä sil tarkoteta, ett ainaski äit saa sut ain kiines valehtelust. Ja
viimestäs sit, ko sää täytä viistoist vuatt, ni mää ala jo valmiks epäilemä
kaikki mitä sää sano. Ei siin, sää ole varma mahtav tyypp sillonki, mut ei iha
turha ol semmost sanontta ko et me olla nuari vaa kerra, ko vanhemma eivä kest
enemppä.
On
kans semne sanont, ett kyll mailma äänt mahtu, mut kuitenki kauhia usse käsketä
olema vaari. Ja ne sanova, ett vieraill ei saa puhut, mut kumminki pitä ol
vieraavarane. Se o omituist, mut kato ko vieraiki o erilaissi. Ja vieraanvarast
o esimerkiks antta oma paikk muill, mut tämä koske lähin julkist liikennet ja
orotusauloi. Muuton täyty pitä omi pualias kyynärpäill. Mut oikkiast niit
kyynärpäitkä ei saa käyttä, etei johokuhu satu.
Pröystäily tääll piretä pahan asian ja sanota, ett ylpeys suurenki kukista. Kuitenki koko
su elämäs aja joku tule ain olema sust ylppiä: äitis, isäs, kaikk täri, serä,
mummo ja uki, ja mää kans tiätyst. Ja kyl itestäst saa oll ylppe, ko siihe o
aihett.
Ne
sanova kans, ett paista se päev risukassanki, mut ei se aurink tääl Suames ain paist
tai ne sätte eivä välttämät osu sinn risuihi ast. Mut se sanont tarkottaki
sitä, ett vaikk kaikk olis huanost, äit ois kiukkune, isäki mullittelis, veli
lällättelis ja sust tuntuis silt, ett mikkä ei olis hyvi, ni ei se maailm siihe
kuitenka kaaru. Ja jos tunttu ett se meina kaattu, ni onneks meit o mont
pitämäs sua sit pystys.
Ne
sanova, ett tiä miähe syrämme käy vata kaut, mut sama päte naissi. Tämne
tiaroks, ni ett tiärät sitt mitä tehrä, ku vanhemmaise suuttuva. Ja jos sust ei
ol vääntämä kurmee ruakki, ni onneks semmost saa mimmost tila. Eli ko sä tilaas
pitsa, yleens se löytä tiäns sun naama ette!
Mää
tule kertoma sul viäl nii pali jutui suame kiälest, kirjottamisest ja kissoist.
Ja täst laitla murttest kans. Mää opeta sunki puhuma tämmöttis, ni sit voira
puhhu toisillem nii ete sun isäs ymmär mittä, ja äitki vaa jotta.
Se
viäl mää halu sanno, ett mää tykkä sust ku hullu puurost – ja ilmeisest hullu
tykkäävä puurost yli kaike.
Rakkaurel,
su tuleva kummitätis