Värssyjä ja muistolauseita lemmikille

Muistovärssyt ovat vapaasti käytettävissä, ja niitä voi myös tarpeen mukaan yhdistellä. Muistolauseita on järjestelty alaotsikoiden mukaisesti. Minulle on ilo, jos olen voinut kirjallisesti tuoda ilmi tunteita, joita koet. Halutessasi voit tägätä minut värssyn yhteyteen Facebookissa tai Instagramissa: @villasukkakirjailija

_____

Hyvästien aika

_____

Lasken sinut lepäämään.

Et tunne kipua enää,

vain minä kärsin ikävää.

Ehkä vielä me nähdään.

_____

Ei ole hätää,

älä pelkää.

En vain pysty

kyyneleitä pidättää.

Poden ikuista ikävää.

_____

Tassujesi ääni vaimenee,

sydämeni itkee.

Sinä teit tästä kodin.

_____

Ikuiseen uneen lasket pään,

vain muisto sinusta tänne jää.

Sitä vaalin,

kunnes aika minustakin jättää.

_____

On edessä sateenkaaren tie,

kauas se sinut vie.

On uusi koti tuolla,

siellä on sun hyvä olla.

_____ 

Näin suuri rakkaus

ei tähän lopu,

eikä pääty.

Rakastan sinua,

niin kauan kuin muistan sinut.

Ja minä muistan sinut aina.

_____

Toivon,

että suru tää joskus väistää,

vaikka ikuisesti podenkin ikävää.

En tahdo hyvästejä jättää,

kyllä me vielä nähdään.

_____

Se ei ole pelkkää pimeää,

sun ei tarvitse pelkää.

Tässä kohtaa tiemme erkanee,

mut joskus kohtaamme jälleen.

_____

Vanhuuden tai sairauden uuvuttamana

_____

Pikkuhiljaa pois hiivuit,

ikiuneen vaivuit.

Ei ole kipua enää,

voit rauhassa lepää.

Sua kaipaamaan jään.

_____

Nyt saa väsymys voittaa,

ei ole pakko enää jaksaa.

Jäämme sua kaipaamaan,

kun vaivut uneen kauneimpaan.

_____

Sateenkaarisilta sua kutsuu,

yksi ovi taas raottuu.

Rohkeasti matkaan vaan,

voin tulla sua vain saattamaan.

Sinä pärjäät kyllä,

uskon sinuun,

itsestäni en tiedä,

vaivun suruun.

_____

Aika parantaa,

niin sitä sanotaan.

Mutta miten voisin

ikinä koskaan toipua,

kun sinunkaltaisestasi persoonasta

pitää nyt luopua?

_____

Yllättävä poismeno

_____

Olit luonamme vain hetken,

nyt matkasi jatkuu korkeuksiin.

Ehkä mitään ei jäänyt kesken,

vaan kuuluit nyt jo taivaan kotiin.

_____

Tottua tähän täytyy,

päivä kerrallaan.

Uskoa, että suru väistyy,

vähän kerrallaan.

_____

Hetken viivyit täällä vaan,

nyt on jo aikasi jatkaa.

Jokainen onnea pitää saa,

vain hetken kerrallan.

Ja sinua suurempaa onnea

en ole kohdannut.

_____

Yhtäkkiä olit poissa vaan,

tuli eron hetki odottamatta.

Sua täällä rakastetaan,

tästä ikuisuuteen lakkaamatta.

_____

Yhteinen aikamme

yllättäen päättyy,

kaikki itkun alle peittyy.

Mut muistoista ei kukaan

joudu luopumaan.

Tarinoita sinusta

jälkipolville kerrotaan.

_____

Pitkä historia yhdessä

_____

Vielä kuulen sun liikkuvan täällä,
vielä tunnen läsnäolosi lähellä.

Ei sinua voi unohtaa.

Ehkä niin kauan

sut kuulen ja tunnen,

kunnes luoksesi pääsen.

_____

Vähin äänin askelees loittonee,

tuska sisälläin hälvenee.

Mut ain muistan sen,

miten kuljit tääl,

pystyssä hännän pää.

Kuin olisit kylän vanhin.

_____

Niin kauan kuljit rinnallain.

Olisitpa ollut siinä ain.

______

Ei mikään meitä erota koskaan,

vielä tapaamme uudestaan.

_____

Kun äkillisesti aivastan,

kuulen sinun vastaavan.

Hento ääni huomauttaa,

muistathan käyttää nenäliinaa.

Miten tulen toimeen ilman sinua?

_____

Raskas taakka harteitani painaa,

miksi kukaan haluaa meidät erottaa?

Sinusta vain muisto jää,

mut ikuisesti sen aion säilyttää.

_____

Yöllä herään,

oletko se sinä,

joka kehrää?

Tulitko minut herättämään?

Aivan kuin olisit vielä vierelläin,

mutta en vain sinua nää.

Ehkä olemme aina lähekkäin.

Rakkaus kun on pysyvää,

ja rajat ylittää.

_____

Kun eläinsuojeluyhdistys jää viimeiseksi kodiksi

_____

Vaikkei sinua adoptoitu tähän kotiin,

olit silti kovin rakastettu niin.

_____

Et ehtinyt saada loppuelämän kotia,

mut sait osaksesi

niin paljon

rakkautta.

_____

Tämä tuntuu väärältä.

Miksi sinut nyt jo vietiin?

Onneksi ehdit tavata jonkun,

joka välittää.

Olkoon se merkityksellistä,

tärkeää.

_____

Et tullut meille pysyvästi asumaan,

mut sinua rakastettiin kuin omaa.

_____

Muistollesi kynttilän sytytän.

Toivon, että näet tämän ikävän.

_____

Et saanut kokea,

miltä oman perheen rakkaus tuntuu.

Mut voi, kun tietäisit,

millaisen jäljen jätitkään minuun.

_____

Olisitpa päässyt vielä oikeaan kotiin,

mutta matkasi jatkuukin nyt taivaisiin.

_____

Rakkaus ei kuole

 

_____

"Muistan sinut",

tuulien mukaan kuiskaan.

"Rakastan sinua",

kyyneleet poskiltani kuivaan.

Saa vuodenajat seurata toisiaan,

minä sinua en unohda milloinkaan.

_____

Elämäni pysähtyi paikalleen,

kotini jäi tyhjilleen,

sydämeni rempalleen.

Turvaudun siihen,

että tapaamme jälleen.

_____

Kertokaa, luvatkaa,

ettehän erottaneet meitä ainiaaks?

_____

Runo mu rakkast heilast

Ei tartt tykät kateist,

ei tartt osallistu niire hoittoho.

Jos eres siätä,

ei puhu paha,

se riittä.

Näi mää hunteerasi.

Hän ei ollu mikkä katt-ihmne,

mu mittapuull

ei tiänny kateist mittä.

Seoravaks hän ol opettan kissa siihe,

ett sänkkyhy saa tull.

Ett kyll hän sitt havahtu silittämä,

ol kello viisari sitt kui päi vaa.

Mää nukusi tyytväisen,

auttua tiätämättömän.

Taktisest hän halus nukku reonall,

ete kiss herättäs munt,

ko se tul öisi pyytämä rapsutuksi.

Hän o se, joll mää voisi soitta,
ett voisik sää men pitämä mu kissall seora,
ko mun pit lähte töihi, ja se jäi yksi kotti.
Rappkäytäväs kaikus kissa itku.
Hän tul hakema mult töist avaime.

Eikä hän kerttaka sanon,

ett kyll tämä o naorettava.

Tai ett kissast ois vaiva,

tai ett hän ei ymmärtäis.

Ko mää aroptoisi toise kissa,

mää ajatteli,

ett ny kyll kokeilla kepill jäät.

Kuka hullu ny lähte tämsse kuvioho,

ko naisell o kaks katti,

eikä ne ol eres yhteissi.

Mutt yhte muuttaes ol selvä,

noma kissa ova meijä.

Välill tunttu silt,

ett ne ova vaa häne.

Kattovakki hänt iha eri tavall ko munt.

Hän o hyvi tunnolline siit,

ett kissa saava aamu- ja iltarapsu,

ja pitki päivä vähä lissä rapsui.

Ehk se johtu siit.

Kerttaka hän ei ol kysealastan mu hualt,

ko se o kosken katei.
Ja nykyä hän o meill se,
jok vasta palo-, trafiikk-
ja kissturvallisuurest.

On mont syyt,

kui varte mää hänt rakasta.

Hän o ihana avoi kertoma,

ko joki o hänest kiusallist.

Hän ruppe kauhiast höpöttämä,

ko hänt hermostutta.

Hän varauttu kiusallissi hetkihi:

miätti puheaiheit valmitteks,

ko tavata viarai,
ja katto ennakko netist,
mihi auto vois jättä.

Hänell iske välittömäst hoivaviätt,

ko mää ole kippi.

Hän saa munt joka päev naorama,

ja hän lähte kaikki mu hulluihi ireoihi mukka.

Hän tasapainotta munt,

teke mu arjest onnellist

ja kannusta ai ja koko aik.

Mut ylivoimasest enite mää rakasta hänt,
ko mää kuule häne jutteleva
meijä kissoill.

Tai ko hän jää kiines siit,

ett otta kissast kuva,

ja näyttä sit kissall,

kumne kuva tul.  

Kyll ol hyvä,

ett asia menivä täsä järjestyksess.

Ilma kissoi

mää e ehk olis nähny hänest tätä pualt.

En ehk olis tajunn,

ett nyt pitä pittä kii.

Se, mite hän kohtel kissoi,

sai mut rakastuma hänehe.

Kukka ei voi luvat,

ett romanttine rakkaus ois ikuist.

Siks mää sanonki näi:

mää rakasta hänt,

nii kaua ko hän rakasta meiä katei.

Kosk mite mää voisi lakat rakastamast tommost miäst?

Ikuinen heinäkuu

Et ole elokuu,
joka haavamme saastuttaa.
Et ole syyskuu,
joka luonnon kuihduttaa.

Et ole lokakuu,
joka imee pimeyteen,
tarttuu kaikkeen valovoimaiseen,
vie horrokseen.

Et ole marraskuu,
joka peittää alleen meidät.
Et ole joulukuu,
joka mustalla jäällä päällystää teitä.

Et ole tammikuu,
joka arkea kylmyydellä vaikeuttaa,
kaiken elollisen tahtoo pakastaa.

Et ole helmikuu,
joka yksinäisyydestä muistuttaa.
Et ole maaliskuu,
joka viimeiseen asti koettaa
saada talven jatkumaan.

Et ole huhtikuu,
joka valonsäteillä virheeni näyttää:
ikkunoista ei läpi näekään,
pöly ja lika kaikkea peittää.

Et ole toukokuu,
joka kesän tuo mukanaan,
ja sillä minua syyllistää. 
Et ole kesäkuu,
joka haluaa kostaa,
kun en ulos lähtenytkään.

Olet ikuinen heinäkuu.

Olet lupaus kesästä ja elämästä.
Olet valo, joka saa meidät liikkeelle,
lämpö, joka tuntuu niin hyvältä,
tunne, jota olen odottanut.
Olet heinäkuu,
 jonka läheisyydessä haluan olla.
Olet energia,
jota tarvitsen.
Ylistän sinua taivaisiin.

Olet heinäkuu,
joka puolelleen huijaa.
Heinäkuu,
josta kenelläkään
ei ole pahaa sanottavaa.
Olet se,
jota kaikki rakastaa.

Olet heinäkuu,
joka saa minusta otteen,
vain kuihduttaakseen minut hiljalleen.
Olet heinäkuu,
joka hetkessä vaihtuu helteistä ukkosiin,
arvaamattomasti äkkikäännöksiin.

Olet heinäkuu,
johon nojaudun liikaa,
ja joka minut sulattaa.
Hitaasti
kiduttaa.

Ja kun et ole lähelläni,
minä kaipaan sinua.
Miksi?