Kesä
alus mää pääti pittä kesäloma. Tai no mää ole ollu jotta
kymmene vuat eläkkel, ni periattes mää ole lomal vähä koko aik.
Mut ajatteli otta loma täst arjest. Ete ain tarvis katell samoi
naamoi ja käyrä samois kaupois. Kesäsi naapurikki ova nii pali
kovaäänisemppi ja täsä talos ei koska nukut kaikk sama aikka. Ja
ku mää ole nii herkkäunine. Mut nii. Mu loma jäi pitämät, ku ei
asia oikke menny suunnitelmie mukka.
Ensteks
mää ajatteli, et jos lähtisi käymä iha vaa jossai täsä
lähistöl: Uureskaupunkis, Turus tai Raumall. Kai mää ole se
vertta mukavuurehalune. No ukis ei ol oikke mittä, mitä mää e
olis jo nähny. Turus ja Raumalki o aika usse käytty. Mu lapse
ehrottiva, et olisi lähten ulkomail, tai eres ruattilaival. Mut
emmää ny senttä nii kauas viit lähte! Yksi ainaka. Enhä mää
ossa eres puhu mittä kiäli.
Nii
mää sit oli lährös pääkaupunkseurul mun siskoll, ja meinasi iha
tol mu piänel koslal lähte ajele. Mä ole kuullu, ett autoll pittä
ajel välill pirempiäki matkoi. Vähä niin ko autol liikuntta! No
ei mittä, mää pakkasi foortti ja lähri ajelema. Mää pääsi
jonku kilometri, ja sit kuulu nii kauhia pauke ja kolin, et mää
oikke peljästysi. Ja sit auto ei kulken enä mihinkkä. No siin ol
se loma sitt.
Mää
perusi koko reissu, ku ajatteli, et ny mun tarvi alkka säästämä
pennossi, et saara toi foortti taas tiän pääll. Sisko sit tul tän
Laitla juhannukses. Käytti oikke tanseis! Mul ol viiko jala kippiän,
sen vertta ol viäntti!
Mut
palata viäl tähä mu kosla. Se oli ollu melkke kaks kuukaut tosa
kerrostalo pihal. Mää hinauti se siihe, ku tiäsi, et nyt pittä
tehrä joku iso remontt, eikä mul ol sellasse vara! Tai olis varma,
mut emmää tällast autohomma luakittel nii pahaks onkelmaks, et
tarvis koske mun paham päevä rahoihi. Nee raha orottava sitä, ett
tule oikkiaste tosi paha päev.
Tosa
yks päev mää sit tuli kaupast, ja semne nuar miäs jäi pitämä
mul meijä alaove auk. Mää kiitteli kovast, ja sit tämä nuarherr
esittäytys. Se ol Tuukka joku. Mul men sen sukunim iha ohitte.
Tuukka kertos muuttanees justiisa meijä talo. Se tarjoutus kantama
mun ostoksekki kotiovell. Kyl mää yllättysi. Tomssi nuari en ol
tähä ikkä mennes viäl montta tavan. Siin ku yhres käveltti yks
kerros ylöspäi, mää kysyi, et mitä hän sit oikke tekke. Tuukka
kertos, et hän o töis hualttoasemall, ja et kaike vapaa-aikans hän
huseera autoje paris. Mää sit mainitti, et mää e ymmär autoist
mittä, ja mun foorttin o ny kaks kuukaut seissy pihal.
No,
seoraavan päevän Tuukka ilmestys mu ove ta, ja kysy, et jos hän
kattois sitä mun autto. Mää toppuutteli, et ku ei mul ol viäl
vara sitä korjat. Tuukka lupail, et hän kattois iha ilmatteks ja
kertois sit, paljok sen korjaamine tekis. Illal se tul uuresta ove
ta, ja ilmot, et hän saa korjatuks sen satasel! Kuulem
autokorjaamoll moine maksais jotta viissatta euro, mut hän sais osa
halvall suhteitte kaut. Mää oli iha et onk toi pojanklopp tosisas?
Kysyi, et jääkk hänell mittä kätte. Tuukka totes et ei hän
mittä tartte, ku kyl naapurei pittä autta.
Mää
ole ny ollu erityise hyväll pääll ja martoissaki oltti iha
halttiois, et kumne kloppi mu naapuri o muuttan! Meirä talos muut
pakkaava olema nii omituissi, et iha hyvä saar joku hyvätapane nuor
herr tän. Ehkä mää viä loppukesäst lähre ny jossai käymä, ku
ei toho foortti mennykkä pualt omaisuut. Kyll elämä o välill nii
pali hiano!