21. huhtikuuta 2019

Sinä näet minussa


Sinä näet minussa tyttären, josta voit olla ylpeä,
jota rakastat täydestä sydämestä,
ja jonka tiedät palvovan maata jalkojesi alla aikuistumisesta huolimatta.
Mutta et näe sitä, millaisen särön jätit minuun,
kun kieltäydyit ostamasta minulle terveyssiteitä,
koska sinä et kehdannut.
Miksi minun olisi pitänyt itse kehdata,
kun sinuakin hävetti?

Sinä näit minussa oppilaan, joka vietti liikaa aikaa poikien kanssa,
josta olit huolissaan, koska murrosikä lähestyi.
Pelkäsit, että saisin huonon maineen.
Mutta et nähnyt sitä, miten teit viattomasta ystävyydestä likaista.
Miten eri tavalla aloin nähdä pojat,
ja miten syvä kuilu väliimme ilmestyi.
Loppuelämäkseni.

Sinä näit minussa naapurin tytön, joka ulkoilutti koiraanne ja vahti lapsianne,
jonka näit kasvavan, kehittyvän ja saavuttavan murrosiän,
ja jonka rintojen kasvua koit voivasi humoristisesti kommentoida pienessä humalassa.
Et nähnyt sitä, miten minä tajusin olevani nainen,
miten häpesin rintojani ja olemassaoloani.
Et nähnyt sitä, miten sait minun tajuamaan sen,
että nyt muutkin näkisivät rintani ennen minua.

Sinä näet minussa entisen luokkakaverin,
jolta ei puuttunut mitään,
joka sai kenet halusi.
Mutta et nähnyt sitä,
kun omassa huoneessani sain koulupäivän jälkeen ahdistuskohtauksen.
Kun tutut, puolitutut ja tuntemattomat lähettelivät vihjailevia viestejä,
ja kirjoittivat, mitä haluaisivat tehdä minulle,
Ja minä pelkäsin heidän oikeasti tekevän minulle niin.

Sinä näet minussa ystävän, jolle voit aina uskoutua,
joka jaksaa kantaa sinunkin huolesi omina huolinaan.
Mutta et nähnyt sitä, kun teininä järjestämissäsi bileissä
menin nukkumaan sinun sänkyysi
ja heräsin siihen, kun yksi pojista tunkeutui väkisin viereeni.
Et nähnyt, kun hänen kätensä ujuttautuivat koskettelemaan rintojani,
samalla kun tunsin hänen erektionsa alaselässäni.
Et vieläkään tiedä totuutta siitä, miksi nukuin sinä yönä vessan lattialla,
Enkä minä tiedä, miksi minua hävetti kertoa.
Hävettää kertoa.
Et nähnyt, miten paljon rohkeutta se vaati, että lähdin siitä sängystä,
että pääsin siitä sängystä.

Sinä näet minussa työntekijän, joka osaa, jaksaa ja tulee ajoissa paikalle,
joka uskaltaa puhua ja heitellä ideoita,
ja joka nauraa, kun heität läppää #metoo-kampanjasta.
Sinä et näe sitä, kun työvuoron jälkeen itken autossa,
kun olet taas vähätellyt osaamistani
muiden kuullen.
Et kuule sitä, miten usein kumoat ideani aloittamalla lauseen sanoilla ”tyttö hyvä”.

Sinä näet minussa työkaverin, joka hoitaa työnsä paremmin kuin hyvin,
jonka itsevarmuudelle ja energisyydelle olet kateellinen.
Sinä et näe sitä, miten kauan päivässä vietän aikaa peilin edessä.
Miten meikkivoiteen, ripsentaivuttimen ja luomiväripaletin kanssa kerään itsevarmuuteni kasaan
joka päivä.

Sinä näet minussa äidin, joka osaa aina auttaa,
joka osaa ratkaista kaiken,
joka tietää, mitä tekee ja mitä pitää tehdä.
Et näe sitä, miten onnellinen olen sukupuolestasi.
Et näe sitä, miten helpottunut olen siitä,
ettei minun tarvitse yrittää kasvattaa tytärtä.

Sinä näet minussa vaimon, joka rakastaa täydellä sydämellä,
johon voit aina luottaa.
Mutta et näe sitä, miten minun luottamukseni sinuun värähtää
joka kerta, kun teet makuuhuoneessa jotain määrätietoista.
Vain siksi, että vuosia sitten laivan käytävällä tuntematon mies painoi minut seinää vasten,
suuteli väkisin kaulaani eikä päästänyt menemään,
ennen kuin nurkan takaa ilmestyi ohikulkija.
Juoksin henkeni edestä ja piilouduin hyttiin loppuristeilyksi.
Ja silti se olin minä, jota hävetti,
jota hävettää,
koska minun olisi pitänyt tietää.
Minun olisi pitänyt pukeutua peittävämmin,
minun olisi pitänyt olla varovainen,
eikä minun olisi pitänyt liikkua yksin.

Sinä näet minussa naisen,
ja saat sen tuntumaan taakkanani.


11. huhtikuuta 2019

Ensirakkaus


Tarvitsin läsnäoloasi.                                                   
 Tietoisuuden siitä,
        että olisit siinä.
                Että olisit kanssani,
              vaikken sinua näkisi.
                Vaikka olisit kaukana,
                                 olisit lähellä.
Mutta et ollutkaan.                           

En saa sinusta tarpeekseni.
  Aina uudelleen ja uudelleen rakastun,                      
                 kuin riippuvainen,
                                               olen koukussa – koukussa sinuun. 

Aloit epäillä rakkauttani.
Ehkä annoin siihen syyn.
                      Mutta se ei ole kadonnut,
         eikä edes hiipunut.
Antaisin sinulle kaiken,                                                                     
olen aina valmiina sinua varten.                                                                                     
                                                                         Rakkauteni sinuun on ehdoton.

Silti samaan aikaan haluan sinua
            sekä päästä eroon sinusta.

Itku on kietoutunut minuun.                  
Käperryn suruuni, tuskaani,                   
            muistoihini.
Päivien, viikkojen,
lopulta kuukausien jälkeen                  
            ne ovat juurtuneet minuun.
                                                      Kahlinneet.

                                                Pyristelen irti.
                      Kyyneleet kihoavat silmiini.
                       Ne silittävät poskeni puhki.

Tunnen toisen kädet mun ympärillä,                                               
   poskeni toisen rintakehällä,                                                                   
haistan tuoksun pehmeän,        
ja se silittää mun hengitystä.            
   Tiedän sen olevan väärää.           

                                           Hän on kielletty hedelmä,
                                                               mutta en välitä.
                                                                                 Vielä.

Kun huuleni koskettavat toisen ihoa,
                                         ajattelen sinua.
Yritän korjata minua.                                                                                                          
Tarttua johonkin.                                 
                                            Keinolla millä hyvänsä.
                                              Vaikka se olisi kiellettyä.
Koska koko ajan
                                                            sinä syöt minua sisältä.

Jos tarinamme ei voi jatkua,
                                                                                      sen pitää loppua.
Mutta milloin rakkaustarina loppuu?
                              Miten se lopetetaan?

25. maaliskuuta 2019

Tositarina: Minun endometrioosini


"Mä jotenkin aina unohdan, että sulla on endometrioosi.”
"Eikö tolle nyt oikeasti voi tehdä mitään?”
"Mun on vaikea ymmärtää, että sä oot pitkäaikaissairas.”
"Johtuuko noikin oireet siitä?”

Niinpä. Ei. Sepä se. Kyllä vain. Muiden reaktiot tiivistävät aika hyvin endometrioosin luonteen: näkymätön, kivulias ja monimuotoinen.

Tänä päivänä minulla on oikeastaan "vain" viidenlaisia kipuja:
  • Tuntuu siltä, että alavatsassani on pystyssä teräviä puikkoja, jotka joka askeleella tärähtävät ja aiheuttavat siten lisää kipua. Vatsaani turvottaa niin, että voisi luulla minun olevan puolivälissä raskautta.
  • Kipu kouraisee kyljessäni niin, että luhistun lattian rajaan. Aivan kuin sisäelimiä olisi puristettu nyrkin sisään. Toisinaan kipu kyljessäni tuntuu aivan selvältä puukon iskulta.
  • Alavatsassani tuntuu sellainen pistos, kuin joku olisi tuikannut minua saksilla. Hetkeksi silmissäni pimenee. Ja seuraavassa hetkessä kipu hiipuu pois.
  • Aivan kuin munasarjani olisi löysäksi keitetty kananmuna, jota haarukka yrittää puhkaista. Jos liikahdan, tuntuu siltä, että haarukka puhkaisee munasarjani. Ja jos lähden kävelemään, haarukka alkaa vatkata munasarjaani.
  • Palleani tuntuu omituiselta. Vähitellen se voimistuu kivuksi. Juilii. Kipu alkaa levitä koko vatsaan. TNS-laite ei auta, kipulääkkeet eivät vaikuta. Itkettää. Kipu kestää yleensä 3–8 tuntia – otin lääkettä tai en. Viimeisen vuoden sisällä kipu on neljästi jäänyt hautumaan siten, että olen pari vuorokautta ollut sänkypotilaana.

Minulla on siis endometrioosi. Kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Siinä kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella esimerkiksi kohdun, munasarjojen ja virtsarakon pinnalle. Toisin sanoen, sisäelimieni päälle muodostuu pesäkkeitä, jotka aiheuttavat minulle monenlaisia kipuja. Pinnalliset pesäkkeeni ovat pistemäisiä ja niitä löytynee edelleen kohdun, munasarjojen, rakon ja suolen päältä. Käytän sanaa ”löytynee”, koska en voi olla varma. Endometrioosipesäkkeeni eivät näy ultrassa tai edes magneetissa.
Jep, se on niin näkymätön sairaus.

Vaikka kiputilanteeni on mennyt huonommaksi, minulla pyyhkii kuitenkin todella hyvin verrattuna siihen, mitä elämäni oli ennen diagnoosia ja oikeanlaista hoitoa. 

Endometrioosin yleisimmät oireet ovat kivuliaat kuukautiset ja runsas kuukautisvuoto. Ennen ehkäisypillereitä vuotoni kesti seitsemän päivää. Ja pillereiden aikaankin vuoto oli niin runsasta, että käytin yötä päivää yösiteitä. Normaalit siteet ja tampoonit riittivät vasta sitten, kun menkkavuoto oli jo tyrehtymään päin. Aikuisiällä kipuja alkoi tulla lisää, ja pari vuotta elämästäni oli jatkuvaa tutkimuksissa ramppaamista. Vatsassani tuntuva kipu oli milloin viiltävää, lävistävää, painavaa, kramppaavaa tai sähkömäisen terävää. Ja tietenkin oli kuukautiskipuja ilman kuukautisia. Vatsaan sattui, kun oli vessahätä, kun olin vessassa ja kun tulin vessasta. Yhdyntä sattui niin, että se tuntui puukottamiselta. Kävin vessassa 14 kertaa vuorokaudessa, koska rakkoni tuntui vähän väliä räjähtävän. Sain silloinkin monta tuntia kestäviä kipukohtauksia, mutta luulin kärsiväni vähintään mahahaavasta tai jopa sisäisestä verenvuodosta. Valvoin öitä miettien, että sisälläni jyllää munasarjasyöpä.

Tietenkin lisäsin liikuntaa, muutin ruokavaliotani ja yritin nukkua hyvin. (Nukkuminen vain oli vaikeaa, koska heräsin viimeistään kuuden tunnin jälkeen pissalle, ja pelkästään kilometrin kävelylenkki saattoi aiheuttaa järkyttävän kipukohtauksen.) Puolentoista vuoden sisällä kokeilin kipulääkkeiden lisäksi seitsemää eri reseptilääkettä ja viittä eri luontaistuotetta. Kävin kahdeksalla eri lääkärillä. Ja kun minusta oli tutkittu suurin piirtein kaikki mahdollinen, eikä siltikään mitään löytynyt, minut tuupattiin fysioterapiaan. Tällöin päätin kääntyä vielä kerran yksityisen puoleen: varasin ajan endometrioosiin erikoistuneelle gynekologille.


Leikkaushaavani päivä leikkauksen jälkeen ja arpeni nykypäivänä.

Oireiden ja e-rit-täin kivuliaan sisätutkimuksen perusteella gynekologi, Piritta Hynninen, laittoi minulle lähetteen laparoskopiaan eli vatsaontelon tähystysleikkaukseen. Vasta leikkauksessa sain diagnoosin. Sen jälkeen kävin läpi lääkkeelliset vaihdevuodet kuusi kuukautta kestävällä Procren-pistoshoidolla. Sittemmin hoitoni on jatkunut vahvalla hormonilääkkeellä nimeltä Visanne, hermokipulääkkeellä ja akupunktiolla. Lisäksi olen käynyt vyöhyketerapiassa, kuppauksessa, hermoratahieronnassa ja jopa hoitamassa chakrojani. Olen koittanut kaikin tavoin päästä kivuistani eroon, ja nyt tilanne onkin ollut melko hyvä. Viimeisimpänä Visannen kylkeen lisättiin minipillerit, ja hermokipulääkkeeni vaihdettiin tujumpaan lääkkeeseen. Täysin kivuton elämä kuulostaa utopialta, mutta tavoitteena onkin nyt elämä, jossa minulle ei tulisi lamaannuttavia kipukohtauksia.

Olen varmasti kertonut endometrioosistani vähintään parille sadalle ihmiselle, ja vain muutama heistä on tiennyt sairauden valmiiksi. Endometrioosia sairastaa kuitenkin joka kymmenes nainen, ja koen tärkeäksi endometrioositietouden levittämisen. Olen toiminut kesästä 2017 Moona-blogin vastaavana vapaaehtoisena. Korento ry:n toiminnan alla pyörivään blogiin kirjoittaa endometrioosia sairastavia naisia: jokaisella on omanlainen sairaskertomuksensa ja erilaiset kipuilut sairautensa kanssa.

Endometrioosin diagnoosiviive on useita vuosia, sillä esimerkiksi moni terveydenhuollon ammattilainen väittää, että sitä ei voisi olla nuorilla naisilla ja että endometrioosin pitäisi näkyä ultrassa ja/tai magneetissa. On tärkeää, että hoitoa haetaan mahdollisimman aikaisin, eikä esimerkiksi vasta sitten, kun endometrioosipesäkkeet ovat kietoutuneet elimien ympärille, synnyttäneet kiinnikkeitä ja aiheuttaneet mahdollisesti hermovaurioita ja/tai lapsettomuutta. Tunnen aivan liian monta naista, jotka ovat vuosikausia kamppailleet erilaisten kiputilojen kanssa vain siksi, että endometrioosi on edelleen niin vieras käsite.

Menkat ei saa estää elämästä. Kivut eivät saa estää elämästä. Jos sinulla tai lähelläsi vaikuttaisi olevan endometrioosin oireita, hakeudu asiansa osaavan gynekologin vastaanotolle (mene esimerkiksi Terveystalon Asiantuntijat-sivulle, ja kirjoita hakuehtoihin endometrioosi) ja tutustu Korento ry:n sivuihin sekä Moona-blogiin!


Lue myös:

Tutustu myös Menkkablogiin, ja siellä julkaistuun minusta kertovaan menkKAVERI-kirjoitukseeni: Kun menkoista tuli vihollinen.