18. tammikuuta 2018

Myrkyllinen ihminen, osa 3

Lue aikaisemmat osat: osa 1 ja osa 2.

Siru haki Facebookista kolme potentiaalisinta kirpputoriryhmää, ja latasi sitten niihin kuvia tavaroista ja vaatteista, jotka hän halusi myydä. Vasta muuttolaatikoita purkaessaan hän oli tajunnut, miten paljon hänellä oli esimerkiksi vaatteita, joita hän ei koskaan käyttänyt. Siru oli vaatekaappinsa koluamisen jälkeen tyhjentänyt keittiön kaappeja ja asunnon laatikoita, jotka oli hän oli muuton myötä vastikään täyttänyt. Reippauden puuskassaan hän oli sitten vielä laittanut pullataikinan kohoamaan, vaihtanut keittiönpöydän paikkaa ja hinkannut halvalla hammasharjalla kylpyhuoneen seinäkaakelien välit.

Kun Miko tuli kotiin, Siru oli olohuoneen sohvalla selailemassa kännykällään Facebookia. Hän oli juuri laittanut pullat paistumaan.
          Miten meni?” Siru kysyi.
          Miko oli käynyt kahdessa työhaastattelussa ja niiden välissä hoitamassa asioita keskustassa.
          Mikä helvetti se siivoojahomma oli?”
          No sulla on duunivaihtoehdot vähissä, kun ei oo koulutusta eikä juuri mitään työkokemusta!” Siru naurahti.
          En mä nyt sellaista duunii rupeis tekemään”, Miko ärähti ja meni koneelle.
          Voisit ite käydä läpi niitä ilmoituksia!” Siru tiuskaisi, kun tajusi avopuolisonsa oikeasti nirsoilevan työnhaussa.
          Siru oli lähettänyt Mikon puolesta jo ainakin 14 työhakemusta.
          Käy itte”, jätkä totesi välinpitämättömästi ja alkoi pelata.
          Mä käynkin!” Siru niiskaisi ja vetäytyi makuuhuoneeseen keräämään itseään.

Siru meni viltin alle makaamaan ja kuunteli kuulokkeilla musiikkia. Hän jatkoi puhelimen selailua ja yritti olla itkemättä – siinä onnistumatta. Häntä alkoi itkettää entistä enemmän, kun hän tajusi, ettei hänellä ollut ketään sillä tavalla hyvää ystävää, jolle olisi voinut avautua esimerkiksi tällaisesta. Ennen Mikoa hänellä oli ollut vielä paras ystävä, mutta sekin ihmissuhde oli kariutunut. Entinen bestis ei ollut hyväksynyt sitä, että Siru alkoi seurustella, eikä sitä, että Siru ei enää halunnut joka viikonloppu notkua baareissa.
          Hetkeksi Siru havahtui miettimään, johtuiko tämä hänen tunteilunsa raskaudesta. Sitten hän toppuutteli itseään: hänhän oli juuri eilen tehnyt testin.

Siru silitteli vatsaansa, ja mietti, että milloinkohan siellä alkaisi kasvaa vauva. Mitä jos se oli siellä jo, mutta se ei vain näkynyt vielä testissä? Siru sai sängyllä maatessaan inspiraation; hänhän voisi taas pitkästä aikaa tehdä lapsenvahtikeikkoja ja siten harjoitella valmiiksi lapsenhoitoa. Hän innostui niin, että hän ryntäsi makuuhuoneesta kertomaan Mikolle päätöksestään. Sitten hän nappasi paistumassa olleet pullat jäähtymään ja säntäsi omalle koneelleen. Hän kirjoitti kaupunkilaisten omaan Facebook-ryhmään:
          Moi! Tarvitsetko lastenhoitajaa? Minä olen Siru, 21-vuotias merkonomi. Olen lapsirakas ihminen ja olen hoitanut paljon lapsia; olen muun muassa hoitanut serkkujani, naapureiden lapsia sekä olen toiminut MLL:n lastenhoitajana. Vaihdan vaipat ja vaatteet, osaan tehdä ruokaa, sekä keksin varmasti tekemistä lapsille: esimerkiksi askartelua, leipomista tai ulkoilua. (Ei hätää, siivoan kyllä jälkemme!) Toimin perheen sääntöjen mukaan ja tarvittaessa tulen myös tutustumaan perheeseenne ennen varsinaista hoidontarvetta. Toistaiseksi olen työtön, joten minulle sopii lastenhoitokeikat mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja yön yli kestävät työt onnistuvat myös. Ota yhteyttä täällä Facebookissa yksityisviestillä!”

___________________________________

Päivi siirtyi ruokapöydän äärestä olohuoneen sohvalle puolikkaan punaviinilasillisensa kanssa.
          Kiitos rakas, mä oon niin täynnä”, hän huokaisi ja laittoi tv:n päälle.
          Tää kastikeresepti oli kyllä yllättävän hyvä”, Arto myhäili ja korjasi lautaset pöydästä.
          Sitten mies otti oman viinilasinsa ja istahti Päivin viereen. Päivi käpertyi miesystävänsä kainaloon tämän selaillessa tv-kanavia.
          Päivi piteli toisessa kädessään lasia ja toisella kädellä hän selaili kännykkäänsä.
          Ei oo totta. Kato mitä se likka nyt on saanut päähänsä!” Päivi voihkaisi ja näytti kännykkäänsä Artolle.
          Vai että leipomista ja ulkoilua. Sadasosasekunnissa yksi lapsi löytyy auton alta ja toinen uunista”, Arto hörähti nauramaan.
          Päivi purskahti myös nauruun. Hänen tyttärensä innostui aina täysillä, mutta innostuksella oli tapana laantua yhtä nopeasti. Siru oli temperamenttinen ja impulsiivinen tulisielu. Arto oli vähän samanlainen. Siksi nämä kaksi olivat olleet niin usein napit vastatusten Sirun vielä asuessa kotona.

Arto tuli taloon Sirun ollessa 16-vuotias, mutta perhe-elämä ei kestänyt järin kauaa, sillä Siru muutti jo pari kuukautta 18-vuotissyntymäpäiviensä jälkeen pois kotoa. Päivi oli tuolloin poissa tolaltaan tyttärensä päätöksestä, mutta nykyään hän muisteli tuota aikaa elämänsä stressaavimpana ajanjaksona, eikä varmasti olisi jaksanut päivääkään enempää sitä ruljanssia. Siru oli ollut liiakseen poikien perään ja harkitsematon kaikilla elämän osa-alueilla. Kun Päivi oli alkanut seurustella Arton kanssa, Arto oli yrittänyt takoa järkeä Sirun päähän, minkä johdosta kotona oli tapeltu harva se päivä. Loppujen lopuksi Päivi oli pessyt kätensä kaikesta riitelystä pitääkseen itsensä kasassa. Siru ei ollut tunnemyräköissään nähnyt asiaa samalla tavalla, vaan hän paljasti aika ajoin edelleen olevansa katkera äidilleen.

Puhelin alkoi soida juuri, kun Päivi oli saanut punaviininsä juotua.
          Se on Siru”, hän totesi Artolle ja nousi ylös mennäkseen puhumaan makuuhuoneeseen. ”No moi kulta!”
          Arto nousi myös pystyyn. Hän viittoi Päiville laittavansa kahvin tippumaan ja naputti sitten rannekelloaan: kahdenkymmenen minuutin kuluttua tv:stä tulisi uusi jakso uutta musiikkiohjelmaa.
          Päivi meni sängylle makaamaan ja kuunteli Sirun vuodatusta työnhausta, lastenhoitaja-aikeista, Mikon työhaastatteluista ja uuden asunnon sijainnista.

Milloin sitä sitten saa tulla kylään?” Päivi kysyi haukotellen.
          Vaikka nyt viikonloppuna?”
          Joo mikäs siinä. Mitä teiltä puuttuu? Jos niin kuin miettii tuparilahjaa?” Päivi sopersi.
          Oli huono ajatus heittäytyä pötköttämään täyttävän ruokailun jälkeen. Väsymys iski väkisinkin päälle.
          No, ainakin pinnasänky ja hoitopöytä!” Siru nauroi.
          Et ole tosissasi!” Päivi ponkaisi istumaan kauhuissaan.
          Vähäinenkin väsymys oli kaikonnut.
          Ei tässä nyt vielä mitään ole... Kovasti kyllä yritetään.”
          Et sä nyt helvetti mene pilaamaan elämääsi tuolla tavoin, tuossa iässä!” Päivi suuttui.
          Miksi ees sanoin sulle mitään! Mä niin tiesin ton sun asentees.”
          Oikeesti Siru. Mieti nyt kaksi kertaa, tai kaksisataa kertaa. Se on iso vastuu, eikä teillä kummallakaan ole kunnon töitä ja onko tää Miko sellainen, jonka kanssa sä...”
          Älä jaksa”, Siru keskeytti. ”Hei puhutaan sitten uusiks, ku oot edes selvinpäin.”
          Puhelu katkesi. Päivi rojahti takaisin makaamaan ja katseli kattoa. Kyynel vierähti hänen ohimolleen. Ehkä hän sitten oli kuulostanut humalaiselta myötäillessään Sirun puhetulvaa väsyneenä. Mutta millä oikeudella hänen tyttärensä käyttäytyi noin, puhui omalle äidilleen tuollaisella äänensävyllä? Mitä pahaa hän oli tehnyt, että hän oli saanut tuollaisen lapsen? Lapsen, joka oli kaiken huipuksi pilaamassa nyt omaa elämäänsä ja siinä samassa myös äitinsä elämän: se oli selvää, kuka siitä lapsesta joutuisi huolehtimaan.

___________________________________

Tarina saa jatkoa ensi torstaina eli 25. tammikuuta!