Villasukkakirjailija

Kun kissan kanssa lähdetään eläinlääkäriin, yleensä tutkimushuoneessa ensin kysellään omistajalta kissan oireita, vointia ja perustietoja. Puhutaan anamneesista eli esitiedoista, jotka saadaan omistajaa haastattelemalla. Tässä tekstissä käsittelen sitä, mitä kaikkea kissasta tulee osata kertoa ja mitä eläinlääkäri yleensä haluaa tietää. Jos perusterveen (tai ainakin oireettoman) kissan kanssa lähtee rokotuksille, on anamneesin otto melko tiivis eikä tällöin tarvitse tiedustella esim. sitä, milloin kissa on viimeksi syönyt ja milloin kakannut ja milloin pissannut. Jos kissan kanssa lähtee ajanvarausajalle tutkituttamaan esim. nivelrikkoa, anamneesin otossa kysymykset kohdistuvat enemmän liikkumiseen ja esim. pissaamis- ja kakkaamisasentoihin. Tässä tekstissä on kysymysrunkoa ennemmin päivystyspotilaalle ajateltuna, kun ei ole vielä tietoa, mihin päin tutkimuksissa lähdetään. Anamneesin otto on merkittävässä roolissa eläimen hoidossa, mutta sen otossa ja tarkkuudessa on suuria eroja elä