Lilyn eutanasia, osa 1

Toukokuussa 2025 jouduimme tekemään lemmikinomistajina raskaan päätöksen eli valitsimme kissallemme Lilylle eutanasian. Hyvästelimme hänet yllättäen 27.5.2025. Tässä blogitekstissä käyn läpi, mitä Lilyltä löytyi ja mitä tapahtui ennen kuin olimme eutanasiapäätöksen äärellä.

Kertauksena: Lilyllä löytyi vahingossa möykky syksyllä 2022, minkä takia lähdettiin leikkauspöydälle. Lilylle päädyttiin tekemään suoliresektio, eli poistettiin noin 10cm verran merkittävästi paksuuntunutta suolta: umpisuoli ja vähän ohut- ja paksusuolta. Koepalasta paljastui diagnoosiksi FGESF. Suoliresektion takia Lilyä jäätiin kontrolloimaan ja syksyllä 2023 päädyttiin ottamaan suolistosta koepalat, jolloin varmistui CIE eli "kissojen IBD". (Kissojen CIE ja ihmisten IBD on kuitenkin eri asia.) Kontrollissa keväällä 2024 löytyi uusi möykky, joka paljastui tufferiksi, jonka eläinlääkäri oli unohtanut koepalojen otossa. (Lue Lilyn uusi möykky -blogiteksti, jossa avaan vierasesine-tapausta enemmän.)

Lily toipui kaiken kaikkiaan hyvin koettelemuksesta, ja vuoden 2025 alussa pystyimme vihdoinkin onnistuneesti laskemaan kortisoniannosta. Lily sai pitkään 1/2 tabletin Prednisolon 5mg:aa. Vuoden 2025 alusta riitti vain 1/4 tablettia per päivä. Toukokuussa lähdimme varmuuden vuoksi kontrolliin, koska edeltävästä kontrollista oli jo yli vuosi. Lily kuitenkin voi hyvin ja jopa paremmin kuin pitkään aikaan. Lily oli suorastaan elinvoimainen. Toki olinkin puolivitsillä miettinyt, että onkohan Lilyn energisyys huono merkki. Vuosi takaperin, kun hänellä oli vierasesine sisuksissaan, hän oli myöskin mielestäni energinen ja erityisen elinvoimainen.

Kontrolliultra

Kontrollissa 22.5. Lilyn syke oli 240, mikä todennäköisesti aiheutti jälleen 1/6 sivuäänen. Oletuksena kuitenkin oli, että kaikki olisi hyvin. Maksimissaan suolisto olisi lähtenyt taas paksuuntumaan ja kortisoniannosta tulisi nostaa. Mutta ensimmäisenä vastassa olikin jälleen yllätys. Maksan vieressä oli "reikäjuustomainen" alue, jonka sisällä oli iso kysta. Kaiken kaikkiaan massan halkaisija oli 6,5cm. Ultrassa ei pystytty havainnoimaan, oliko muutos maksaperäinen vai ei. Päätimme ottaa verikokeet. Jos esim. maksa-arvot olisivat kohonneet, olisi muutos selvästi maksaperäinen ja palaisin kotiin pohtimaan Sakarin kanssa Lilyn eutanasian ajankohtaa.

Olimme eläinlääkärin kanssa huvittuneita tästä löydöksestä. Lily oli eläinlääkärille "the gift that keeps on giving". Kun sitten verikokeissa kaikki oli ideaalisti viitteissään, nauratti vielä enemmän. Miten tämä voi olla tällaista! Ja kyllä: verikokeissa ei välttämättä näy mitään, vaikka kissassa olisi melkein nyrkin kokoinen massa.

Eläinlääkäri ehdotti, että seuraavalla viikolla tyhjentäisimme kystaa, joka nyt painoi maksaa, vatsalaukkua ja keuhkoja. Näin ollen se helpottaisi Lilyn oloa ja saisimme tietää kystan sisällöstä. 

Tajusin vasta kotona, että Lilyllähän oli ollut pari kertaa yskäkohtaus. Kaikki kissamme olivat alkaneet köhiä harvakseltaan maaliskuussa, mutta madotusten myötä vain Fiinan köhä loppui. Lilyllä ja Zellalla esiintyi toukokuun aikana pari kertaa 30-60 sekunnin mittainen yskäkohtaus per kissa. Niinpä pyysin eläinlääkäriltä, että kystan tyhjennyskäynnillä kurkattaisiin ultralla myös Zellaa. Että olisiko hänessäkin jokin massa, joka painaa keuhkoja? (Ei ollut ja itse asiassa Zellan yskät loppuivat Lilyn lähdön jälkeen. Todennäköisesti Zellalla on alkava/lievä astma, joka reagoi johonkin siitepölyyn.)

Kontrollipäivänä Sakari oli työmatkalla, joten odotin seuraavaan päivään kertoakseni, että Lily kuolee tiistaina, kesäkuussa tai tämän vuoden puolella. Eläinlääkärin ennuste ei ollut näin synkkä, mutta ajattelin sen näin:

- Jos kystaa tyhjentäessä käy jotain tai diagnoosi on sellainen, että Lilyn elämä on yhtä kärsimystä, Lily lopetetaan heti tiistaina.

- Jos kysta paljastuu pahanlaatuiseksi, Lilyn kanssa eletään parasta mahdollista elämää pari viikkoa ja sitten saatamme hänet viimeiselle matkalle, ennen kuin oireet alkavat.

- Jos kysta paljastuu hyvänlaatuiseksi, varautuisimme eutanasian tapahtuvan tämän vuoden puolella. Toki eläinlääkäri kertoi siitä mahdollisuudesta, että jos kystan saisi tyhjäksi tai tyhjemmäksi, se voisi kuihtua kokonaan pois. Mutta lähtökohtaisesti mietin, että mystisesti tullut kysta varmasti kasvaisi takaisin.

Kystan tyhjennys

Käyntien välissä kuuntelin Lilyn sydäntä kotona. Syke oli alhaisempi ja normaalimpi kuin mitä klinikalla, eli saatoimme päätellä korkean sykkeen klinikalla johtuvan stressistä. Sakari hyvästeli Lilyn - nyt neljättä kertaa - varmuuden vuoksi maanantai-iltana. Minä en, vaikka olin itse nimennyt yhdeksi kauhuskenaarioksi sen, että kystan tyhjentämisessä voisi tapahtua jotain tai löydökset voisivat olla niin vakavia, ettei Lilyä olisi eettistä päästää enää kotiin. Esimerkiksi massan takaa tai sisältä voisi löytyä vielä jotain lisää.

Lily rauhoitettiin ja eläinlääkäri tyhjensi kystaa ultra-avusteisesti. Samaan tapaan, kuin neulalla ja ruiskulla otettaisiin näyte virtsarakosta, mutta nestettä otettiinkin kystasta. Ultrasta näkyi, että nesteen huvetessa paljastui lisää "rämmäleitä", jotka tukkivat neulan vähän väliä.

Kun kysta pieneni, selkeni näkymä, ettei kysta ollut maksalähtöinen. Vaikutti enemmän siltä, että muutos oli vatsapaidassa. Tällöin oletettavinta oli, että kysta oli aiheutunut vierasesineleikkauksesta. Mutta toisaalta Lily oli ultrattu kuukausi viimeisimmän leikkauksen jälkeen, ja silloin kaikki oli hienosti. Olisiko mahdollista, että elimistö olisi vasta myöhemmin alkanut reagoida ja alkaa kehittää tällaista muutosta ja kystaa? Ei ole myöskään varmuutta siitä, että onko kysta alkanut kasvaa viime kesänä vähitellen, ilmestynyt yhtäkkiä nyt keväällä tai esim. kehittynyt syksyllä ja ollut näin suuri jo kuukausia?

Kaiken kaikkiaan Lilystä tyhjennettiin 50 milliä nestettä. Kystaa ei saatu kokonaan tyhjäksi, koska se oli niin lokeroinen. Tyhjennyksen jälkeen halkaisija oli noin 2,5cm eli 4cm pienempi. Kystan sisältö todettiin ei-tulehdukselliseksi. Kaikki meni hyvin. Lily sai herätteen ja lähdimme kotiin. Kuukauden kuluttua kontrolloitaisiin tilanne uudestaan. Jos kysta olisi ennallaan tai pienentynyt, hyvä homma. Jos kysta olisi lähtenyt kasvamaan, päättäisimme eutanasian ajankohdan.

Kunnon romahtaminen

Lily heräili humautuksestaan hyvin ja pidin hänen kantokopan etupenkillä. Mukana ollut Zella punkkasi takapenkillä omassa kopassaan. Kotimatkalla pysähdyin tekemään pienen kauppareissun. Matkan aikana muutamia kertoja kissat piippailivat ja miukuivat toisilleen. Välillä toinen päästi ensin äänen, välillä toinen.

Kotona päästimme kissat kantokopista ja aloin kertoa Sakarille lopputulemaa. Lily hoippui kantokopasta ulos, lässähti lattialle. Hoippui taas eteenpäin, lässähti uudelleen vatsalleen. Kuin fretti konsanaan. Vaikka Lily on aina eläinlääkärireissujen jälkeen - oli ollut rauhoitettuna tai ei - ollut stressaantunut, hän on aina hakenut Sakarista turvaa. Nyt hän ei ottanut Sakariin kontaktia. Lily hyppeli portaiden puoliväliin (kodissamme on kaksi kerrosta) ja sitten päästi kolme niin kovaa maukaisua, ettemme ole koskaan kuulleet. Lilyhän oli pitkään kissa, joka ei maukunut lainkaan: suu vain aukesi, mutta ääntä ei kuulunut.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että reaktio johtui rauhoituksesta ja mahdollisesti Lilyllä on vessahätä. Olimme muuttaneet vain paria kuukautta aikaisemmin, joten pyysin Sakaria katsomaan, että Lily löytää vessan. Menin itse purkamaan kauppakasseja ja aloittamaan ruuanlaiton. Hetkeä myöhemmin Sakari huikkaa yläkerrasta, että Lily hengittää oudosti. Kun menin yläkertaan, Lily näytti normaalin tokkuraiselta. Sakari sanoi, että Lily oli hetkeä aikaisemmin maannut kyljellään kuin koira ja hengittänyt kieli ulkona. Otin Lilyn syliin sohvalle ja hän kiertyi pienelle kerälle. Se oli outoa. Sitten hän lähti liikkeelle ja heittäytyi sohvalla kyljelleen ja hengitteli kieli ulkona.

Paluu klinikalle

Onneksi olin opiskellut klinikkaeläinhoitajaksi. Muuten olisin todennäköisesti nätisti odotellut, että saan eläinlääkärin puhelimen päähän. Mutta kaiken eläinsuojelutyön ja klinikkaeläinhoitajaopintojen myötä tiesin, että nyt oli tosi kyseessä. Vaikutti siltä, että kyseessä olisi sydänkohtaus. Aloin soittaa klinikalle, mutta samalla ohjeistin Sakaria laittamaan Lilyn kantokoppan, hyppäämään auton kyytiin ja itse lähdin ajamaan meitä takaisin klinikalle. Selostin hoitajalle puhelimessa, että Lilyn kunto romahtaa. Olemme tulossa takaisin. Hoitaja ei vaikuttanut ymmärtävän, kuinka akuutti tilanne oli, koska hän muistaakseni sanoi, että "saatatte joutua odottamaan hetken". Mutta tiesin, että Lily pitäisi välittömästi ottaa takatiloihin ja mahdollisesti edessä olisi jopa hätäeutanasia.

Lily välillä limputti normaalin näköisenä kantokopassa, mutta hengitystiheys oli selkeästi korkea. Ja välillä Lily humpsahti kyljelleen ja hengitteli kieli ulkona. Ohjeistin Sakaria rauhoittelemaan Lilyä puhumalla tälle normaalisti. Sakari onnistui siinä hyvin. Soitin ystävälleni Lörölle, että kävisi meillä laittamassa ruuat kylmään, koska kaikki jäi leviäksi. En muistanut, että olinko ehtinyt laittaa lieden päälle.

Kello oli 15:30 eli oli ruuhka. Lilyn tilanne oli akuutti, mutta tein päätöksen, että ajamme sille klinikalle, missä oli kaikki Lilyn tiedot ja missä Lily oli ollut reilu tuntia aikaisemmin. Myöskin jos tässä olisi tapahtunut jotain, mikä olisi eläinlääkärin vastuulla, eläinlääkärillä olisi oikeus yrittää korjata tilanne. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että ajan mille tahansa klinikalle pyytämään suoraan hätäeutanasian. Kolmas vaihtoehto olisi ollut ajaa Evidensian päivystykseen, mistä minulla oli niin paljon huonoja kokemuksia, että koin Lilyllä olevan edes jokin mahdollisuus, jos ajamme käyttämällemme klinikalle.

Ruuhka oli sellainen, ettei siinä päässyt etenemään kuin vasta moottoritiellä. Tällöin pidin hätävilkut päällä ja vilkutin pitkiä edessä oleville. Yhtä lukuunottamatta kaikki tajusivat antaa tietä.

Puhuimme Sakarin kanssa matkalla siitä, että tilanne muistuttaa samanlaiselta, kuin mitä meillä oli kesällä 2024 hoitopentumme Soodan kanssa. Soodan sydän petti. Ainut ero oli se, että Lily ei vaikuttanut tukehtuvan. Emme itkeneet, vaan yritimme puhua rauhallisesti, jotta Lily ei stressaantuisi enempää. Sakari rapsutteli Lilyä kopan oven raosta. Vaikka sydänkohtauskissan kanssa tulisi välttää koskemista, koska paniikissa oleva kissa todennäköisesti purisi. Mutta Lilyllä ei ollut ainuttakaan hammasta, joten annoin Sakarin silitellä tätä.

Jatkuu, kunnes jaksan kirjoittaa lisää.