10. marraskuuta 2016

Kaikk o vintivänti



Meill tul poja. He ei ol irenttise, mut kyll he ova see verta samannäkössi, et harva näke ero. Täs o menny pari vuatt nii etten muist siit juur mittä. Semmää muista, et jos mää en ol ruakkin mukuli, vaihtan vaippoi tai viihryttän niit, ni mää ole ehtin hiuka pest pyykki, siivot ja kokat. Myrkytystietokeskukse mää ole soittan vissi neli kertta näire pari vuore aikan. Ja kerra olla mentty ensiapu, ku Jali putos sänkyst nii pahaste. Mut ei sil mittä käyny. Onneks.

Nii pali olla kuulttu täst tuplapotist. Tuntemattoma ihmise tuleva toteama et kaks kärpäst yhrell iskull tai et ”toine äitell, toine isäll”. Mut on kyll kiva, ku mu lapsi kehuta. Et kui sulossi ja ihani he ova tai mite kivast heirä o puettu. Ja toisaalt kyll saa sitä nekatiivist huamio, esimerkiks ku molemma mukula alkava kiukutell kaupass ja mää e mahra niill mittä. Ja ku ne ova nii piäni, ni emmä ol voinu viär niit autoonka orottama. Meill ei ehkä olis Toyota enä sen jälkke.
          Eile ku mää oli kassall pakkaamass tavaroi, mukula menivä leikkimä kaupa liukuovie kans. No kui ollakka Jali meinas jäär väli ja sit tul poru. Eeliki sit peljästys ja sit ne huusiva molemma. No ei mittä, laitoi kauppkassi kätte roikkuma ja kaappasi mukula kantto molemppi kailoihi. Salireeni en ol tarvin näire ansiost.

Ny ku poja ova jo kahre vuore ikkässi, ni vähitelle pääse täst vaipparallist ero. Mut ny o alkamas tua potal käymine, ja se se vast raskast onki. Sillo ku nämä rupesiva syämä kiinttiä ruakka, ni meill o ollu keittiölattiall semne alue, joho ei ol ollu astumist. Ensiks mää siivosi joka päev, mut sit mää tajusi, ettei täst tul mittä. Nykyä mää nouki vaa suurimma ja pese sen lattia kerra viikos. Viäl kesäll mää suosiol riisusi poja syämist varte, ku ne klähmivä ruakka itteessä pääst varppaissi. Välill jottai paloi löytys omastaki tukast. Nykyä onneks riittä, ku kivertä kaikk hiha ja lahke.

Vuore iäs Jali ol see, joka morottell kaikki vastatulijoi. Ku taas Eeli vierast iha halvatust. Lisäks se ol välill mustsukkane, jos mää hääräsi Jali kans. Nykyä Eeli tule kyll juttu kaikkie kans. Oltti yks aamupäev kylill asioil, ja mentti kahvila. Jali istu rattais, ja Eeli halus kävell. Siin ku mää sit oli maksamas kahvet ja pulli, ni Eeli men kahre naise tyyjö ja hoki et: ”Puvva! Puvva!” Toine niist ventovieraist naisist tarjos pojal pulla ja nii se mookeli kiipes tyhjäl tualill, liittys heirä seura ja rupes syämä. Niit naissi se onneks vaa huvit, mut osti mää sit naama kirkka punasen sill toisell naisell uure pulla.

Mää ole kannustan mukuli oma-aloitteisiks, mut ny mää ole huaman et se ei olekka kannattava. Mää ole ottan Eeli ja Jali mukka, ku mää ole tehny ruakka tai ku mää ole pessy pyykki. Simmottes mää ole voinu vahti heit samall, ku o pitän tehrä jotta. Nykyä Jali käy kaikill keittiökaapeill ja laatikoill, mihi se vaa ulettu, ja on tekevinä ruakka. Mää vanno, et se o kiines muutamast sekunnist, ku Jali o saanu koko kyöki iha sekasi. O maar se sukkela. Mää käy nykyä vessas ni noppia, ettei ol tosika. Jos miäs ei ol koton, ni mul ei ol aikka jäärä kakkosel. Nua mukula saattaisiva pistä koko kämpä maan tasal sinä aikan.
          Eeli o innoissa pesukonest. Ku kone o pääl, se vaa kattele pyörivi pyykei. Se o sit iha parast, jos se pääse laittama pesukone pääl. Ja jos ei saa, ni helvett o irt. Nykyä Eeli käy kantamas puhtai vaattei pyyki sekka pesukoneesse. Muutama kerra se o ehtiny kaatta niire roittie sekka jottai, mink hän o ajatellu oleva pesuainet. Kerra se ol tyhjentän kokonaise käsisaippuapullo sinn.

Mää ole aika varm, et noma taktikoiva keskenäs. Ku Jali käy ite ottamas muroi ja kaata koko paketi leviäks lattiall, ni Eeli saa mahrollisuure pest pyykki. Ja ku Eeli ruppe kantama puhtai vaattei kohti kylppäri, Jali päässe tekemä ruakka. Onneks siit tiätä ain, et ne tekevä jottai pahojas, jos o liia hiljast tai jos jompkump pojist krissutta yksinä nurkass.
          Mut on pojill kans välill kränä keskenäs. Eeli ei ann Jalin koske leluautoihi ja Jali o vähä raju rakastama. Täsä kuukaure sisäl Eeli o kerra tönässy Jali sohvalt alas, ja Jali o pari kertta lukin Eeli kaappihi.

Joulu ja muu sukujuhla oliva helpoi enne mukuli. Ny ku ova noma mukula ni sukulaise ova pali kiinnostuneemppi meist ja kaikkiall pitäis käyrä tarppeks usse. Kesäll me käytti koko perhe voimi eläintarhass. Se ol iha kiva, paitsi et mää unhoti laitta Jalil vaipa. En tiä mitä mun pääs liikkus, tai no ei varma liikkun mittä. Kyll huama et itest o tullu iha kahko, ku ei pääkopp ol pitkä aikka käyny täysil. Eikä meill sit ollu ku yks vaippa mukan, kosk tosia mää en ol pari vuatte nukkun ni mitä mult voi orottakka. Koton Jali ois varma halunn potall, mut siell se ol ni innoissas, et yhtäkki vaa tajutti, et sil o housu märkän. No onneks siäll myymäläss myytti ylihinnoteltui pöksyi. Sit tiätty piti osta Eelill samallaise.
          Kaikke turha me ollanki ostettu iha liikka. Ja joka joul, synttäri ja jopa nimpparein sitä roina tule lissä. Halvattu tätä ryjämäärä! Mää ole kaikil sanon ettei tarvi yhtä enemppä tuora lelui ja vekottimi, ku eivä nua mukula ossa arvosta, jos lelui o nii halvatust. Tosi eivä ne juurika ymmär leluje pääll muutenka. Jalill o ne oma suosikkilelu ja Eelill ny voi antta vaik kävy, jol se sit leikki. Tosa toispäivän see leikkis kuittie kans.

Viime aikoin Jali o valla halun tul keskel yät meirä sänkky. Usse myös Eeli tule, ku se o heränny siihe, et Jali o lähten heirä huonest. Yks laps poikittaisi viäl menis siin meirä väliss, mut ku niit o kaks jyllämäs, potkui tule kaks kertta enemä. Pari vuatt sit, loppuraskaure aikka, mää valvosi sama tappa öit. Katteli saippuasarjoi ja söi jäätelö. Mää luuli, et ne aja ova ohitte sit ku mukula ova täs maailmas. Ei suinkka. Ny mää pääse erelle yösyöpöttele, ku mukula eivä ann mun nukku sänkyssäkä.

Meill tul kuukaus sit puhet yhe ystävä kans et jonkkus vois lähte. Miäs ol sitä miält, et mun pitäs ehrottomast menn. Mää oli kuulem kaks vuat vaa päevä pitkä hoosant mukulitte kans ja hoelan laste laului. Mää oli siihe mennes ollu enintäs yhre yä eros mookeleist. Ehkä mun ol hyvä välil vähä huilat. Nii me sit päätetti käväst Tukholmas.
          Torstan mää lähri ja sunnunta ehtoste ku tuli kotti, mukula tuliva ilkimolko vasta. Eeli jöllöt ni ett ja Jali ol täöres kiukus. Jalill ol kauhi klupu ottas, Eelill pualesta kynslakka naamas. Jompkump ol kraaputtan mun pinseteil muavimatto, ja keittiös ol ruakka kaikkiall. Jali ol kohnottan ja lyöny pääns, Eeli ol pissan lattiall het ku ol saanu tilaisuure siihe. Mut miäs se vast oliki surkkia näköne. Se vähä mullittel ja men het nukkuma. Meiä äiten mielest ei ol sit lainkka hyvä ajatus, et mää fliitottaisi yhtä enemppä kylill ku mikäki kyläluut, ku lopputulos ol tämne.

No ni. Kyl meirä mookeli ossaava ol pirullissi. Välil tunttu, ettei ne muut tee ku ällä ja lökrä. Mut o tämä kaik sen arvost. Välil o iha hyvä koohotell. Huushollis o kaikk vintivänti, tääll sais oikkiasta siivot joka päev. Ja tääll ois pali reerattava, ja muutaki tekemist ois vaikk ja kui. Mut katinkonti, turha fuskat ittiäs, et tulis niit asioi tehneks eres tähä vuore tai pari sissä.
          Ai joskus kiukkuspäite mää ole iha tööt koko tähä homma. Mut joka ehto ku mookeli ova omis peteis vatta killilläs, ja miäs o nukahtan soffal istuvaltte, mää miäti, et en vaihtais tätä mihinkkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoja, lankoja, leluja, toimisto- ja askartelutarvikkeita. Langat nyt -20%!