10. kesäkuuta 2018

Tarinavyyhti 2 vuotta: Kylmät väreet


Blogin virallinen syntymäpäivä! Kaksi vuotta sitten julkaisin ensimmäisen tekstini blogissa, ja siten katson kesäkuun 10:nnen päivän olevan blogin syntymäpäivä. Kesäkuun aikana blogissa käydään läpi viimeisen 12 kuukauden aikana julkaistut tarinat. Tässä osassa tehdään katsahdus tarinoihin, jotka karmivat selkäpiitä – toivottavasti ainakin! Kauhustooreja tuli kirjoitettua yllättävän vähän näin toisena vuonna, mutta ei hätää: kiero mieleni on täynnä loistavia kauhunovelli-ideoita.


Viime kesänä minulla oli muutaman viikon ”kidnappaus-buumi”. Eli siis katsoin todella paljon dokumentteja, jotka kertoivat kidnappauksista, ja luin uutisia ja artikkeleita tällaisista tapauksista. Siitähän syttyi inspiraatio, kun aloin miettiä, miten kirjoittaisin kidnappaus-tarinan vähän uudella vivahteella ja mihin aikakauteen sijoittaisin sen. Näin syntyi Tuire. Saamani palautteen perusteella tämä stoori onnistuu aika hyvin samaan kylmiä väreitä aikaiseksi. Jee!


Viime syksynä, kun Zella oli muuttanut meille, silloinen avopuolisoni totesi minulle, että: ”Mieti, me ei ikinä saada tietää, että kummitteleeko täällä, kun laitetaan vaan kaikki äänet kissan syyksi!” Ja siitä se idea lähti. Lisäksi syksyllä 2017 luin twiiteistä tehtyä Dear David -tarinaa, joka tosin silloin ei ollut vielä lähelläkään loppua. Siitä sain lisäpotkua kauhunovellin kirjoittamiseen. Tämä stoori ja tuo Tuire-novelli ovat myös oivia esimerkkejä siitä, kun olen tehnyt jopa tuntien taustatutkimuksia saadakseni hahmoille sopivat nimet, mutta myös aikakausiin sopivat nimet. Holmbergien talossa saa muuten varmasti vielä jatkoa! (Ja psst, lue Dear Davidista täältä!) 


Blogin ensimmäinen jatkis sai alkunsa siitä, että uskon kohtaloon enkä sattumiin. Tämän pohjalta aloin suunnitella erilaisia henkilöhahmoja sekä sitä, miten saisin niiden elämät ja näkökulmat risteytymään keskenään. 10-osaisen jatkiksen tavoitteena on pallotella moraalikäsityksiä: kuka sitten loppujen lopuksi onkaan Myrkyllinen ihminen – vai onko niitä enemmänkin tässä tarinassa? Olen jo aloittanut suunnittelemaan seuraavaa samantapaista jatkokertomusta, jossa näkökulma vaihtuisi useamman henkilön kesken.


Lue lisää tarinoita tarinoiden takaa:



1. kesäkuuta 2018

Tarinavyyhti 2 vuotta: Laitla kiälell


Tarinavyyhti täyttää tässä kuussa kaksi (2!) vuotta, ja on taas aika tehdä katsahdus menneen vuoden sisältöön. Kesäkuun aikana julkaisen neljäosaisen "juttusarjan" blogin toisena vuotena julkaistuista tarinoista. Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi murretekstit, jotka ovat myös kuunneltavissa Villasukkakirjailijan SoundCloudissa.

Tässä kertauksena kerron sen, että äitini puolelta sukujuureni ovat Laitilassa, ja siten olen pienestä pitäen kuullut laitlaa puhuttavan – erityisesti silloin, kun olemme olleet mummilla ja ukilla. Kiinnostuin Laitilan murteesta vasta täysi-ikäistyttyäni ja muutettuani Pirkanmaalle. Toisin sanoen silloin, kun tajusin, miten eri tavalla ihmiset puhuvat riippuen siitä, mistä päin Suomea tulevat.


Tarinavyyhdin toisena vuonna Mummon päiväkirja -sarja sai kaksi uutta osaa. Enkel muutt mu naapurihi on katsahdus mummon kohtaamiin epäonnisiin, mutta myös onnekkaisiin selkkauksiin. Mummon uusi naapuri on muuten saanut inspiraationsa yhdestä tutustani, joka on juurikin niin avulias kuin tuo Tuukka.

Mummon päiväkirjatekstissä Joullahjavinkei käydään läpi nimensä mukaisesti joululahjavinkkejä. Tämä sai alkunsa siitä, että olen itse (omasta mielestäni ainakin) lahjaexpertti, eikä minulla ole koskaan ollut ongelmaa hankkia lahjoja. Olen pitkään ollut se, kenen puoleen ystävät kääntyvät, kun tarvitsevat ideoita milloin mihinkin lahjoihin. Siksi päätin tehdä vähän asiapitoisen blogitekstin – mutta naamioimalla sen samalla murretekstiksi!

Maaliskuun 19. päivä paras ystäväni synnytti toisen lapsensa – minun kummityttöni. Kerrankin aikataulut loksahtivat paikoilleen, sillä olin samaisena päivänä käymässä Helsingissä ja pääsin siten näkemään pikkuisen nyytin tämän ollessa kuuden tunnin ikäinen. Puolen yön aikaan olin bussissa matkalla kohti kotia ja nappasin kännykästäni esiin notepadin, jonne heitän aina ideoita ylös. Siellä oli kirjoitettuna yksi muistio kuta kuinkin näin: ”Vieraille ei saa puhua, mut kuitenkin pitää olla vieraanvaranen?” Tästä lähdin ammentamaan tekstiä: mietin ja etsin sanontoja, joiden pohjalta syntyi kirje kummitytölleni eli toisin sanoen Kiri rakkal vähäflikall.


Kyll meill mahtu on oikeasti tositarina, ja kirjoitin sen kenties koko blogin teksteistä kaikista nopeiten. Tiivistetysti yhtenä toukokuisena sunnuntai-maanantai välisenä yönä kerrostalokaksiossani oli oman kissani ja kahden sijaiskissani lisäksi kaksi löytökoiraa, jotka nappasin mukaani tien varresta. Todella omituinen yö. Tämä murreteksti nousi ylivoimaisesti blogin luetuimmaksi murretekstiksi, ja kaiken lisäksi se nousi koko blogin teksteistä top kolmeen! Tämän tiedon siivittämänä olen ajatellut kirjoittavani blogin puolelle enemmänkin tositarinoita murteella, sillä näitä stooreja kyllä riittää.


Lue lisää tarinoita tarinoiden takaa:

Tarinavyyhti 2 vuotta: Kylmät väreet