8. maaliskuuta 2019

Kiri rakkal pikkusiskoll


Su rippijuhlie lähestyes mää rupesi miettimä, ett millassi ohjei mää haluissi antta tomsel teinill. Sull ja mull o yhreksä vuatt ikäero, ja mää ole kaike lisäks ollu tämne kokeilulaps. Eli vanhemmill se ensmäne, jonka kans ei viäl tiäret, ett mitä halvattu tämse kans tehrä ja ett mite semsest sais kunnollise ihmise.

Semssi ohjei, jokk mull ova jääne miälehe, ova olle ett älä kaiv nokkatas, puhu hittammi ja ei tarv ol samalaine mulkk ko muu. Ne ova erelles iha hyvi ohjei, vaikk mää puhu kuulemma erelles liia noppia.


Mutt sun kohrall mää miäti sitä, ett mitä sää voissi oppi meist su läheisist. Elikkäst. Mää toivo, ett sää ossa otta su toisest isosiskost malli, ja panosta ain koulu. Mää toivo, ett sää oles jo huaman hänest, ett se torellaki kannatta. Ja mää toivo, ett vaikk hän o oppin tämä vast ny reilu parikymppisen, nii sää opis ny jo hänelt sen, ett koulun ei kuitenka tarv ol kaikk kaikes. Ett muutaki elämät saa oll. Ja ett se kannatta.

Mää toivo, ett Pappa kautt sää opeissi sen, ett teevee kanavi ei voi ol koska liikka, ja mää toivo, ett Ukki kautt sää opeissi sen, ett ei kannat ite tehrä riaknoosei, ko niist ei saa muut ko hualestune miäle.

Mää toivo, ett opeissi äitelt orkanisoimise ja puhumise taero. Ko niit sää tules elämäs torellaki tarvittema. Mää toivo, ett sää opeissi isält sen, mink hän o ite oppin vast teorias, muttei viäl käytännös: eli ett eläm ei saa oll pelkkä tyäntekko. Mää toivo, että sää opeissi meirä isäpualelt sen, ett kaike voi korjat. Ja äitepualelt sen, ett kaikk muu ko urheilu o turha   ̶  eikä sekä ol nii välttämätönt.

Ja mitä sää sitt voissi oppi mult? Tämä ol kaikkist vaikkeint. Ko mää ole melkke kaike tehny elämäs vaikkeimma kautt. Mää keksi vaa hullun semssi ohjei, ett älä tee niinko mää. Ja siit mää sitt tajusi, ett ei mu elämässän ol kyll mittä, mitä mää haluaissi muutta. Ett toisalttas, ei tämäkä huan tapa ol ollu.

Elämäss väitetä oleva ain joku paras aik ja usse se kuulema löyty nuaruurest. Mutt mää sano, ett jos sää tees jotta, mik teke su onnelliseks ja jos samall tees muitki onnelliseks, ni sää huamatte, ett eläm vaa parantu koko aikk.

Eikä täsä viäl kaikk. Yleens se mene näi päi, et niilt, joill o enemmä ikkä, opita asioi. Mut mää toivo, ett me kaikk muut opittais kans sult jotta  ̶  ko koska ei ol kuitenka liia myähäst.

Mää toivo, ett me opita olema yht ilossi, rentoi ja hauskoi ko sää. Ja jotai mää ole jo sult oppinukki. Esimerkiks ett, koska ei ol liia vanh kiipeämä äite syli, ain kannatta ol oma ittes ja omall kustannuksell pittä osat naora.


Ja mää toivo, ett joskus viäl mää olssi nii viisas ko sää. Ett joskus viäl, mää laittaissi tärkeysjärjestykses rinsessakaaku poikkitte erell.


Pikkusiskolleni Senjalle,
hänen rippijuhlissaan 5.8.2018
- Linda


Lue lisää murretekstejä Laitilan murre -tunnisteen alta



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti